Tällä hetkellä maailmassa 270 miljoonaa ihmistä elää humanitaarisen avun tarpeessa. Luku on historiallisesti kaikkien aikojen korkein. Euroopan humanitaarinen foorumi kokosi laajan joukon toimijoita yhteen pohtimaan, miten maanosamme reagoi hälyttävään tilanteeseen.

Tuntuu epätodelliselta ajatella, että Euroopassa riehuu sota. Monelle vanhemmalle se tuo muistot menneisyydestä. Kipeät menetykset ja unettomat yöt nousevat mieleen. Omat isovanhempani joutuivat lähtemään evakkoon. Nuorempi sukupolvi on kuitenkin elänyt ennennäkemättömän rauhan aikana.

Olen viimeisen kahden vuoden aikana ollut Unkarissa kolmesti: juuri ennen koronapandemiaa helmikuussa 2020, syyskuussa 2021 ja nyt maaliskuussa 2022. Tällä kertaa kaikki on toisin.

Tällaisen kysymyksen esitti minulle uusi tuttavuus Bangkokissa, kun olin kertonut millaiset karanteeniolot Bhutanissa pian koittaisivat. Tuo kysymys jäi kummittelemaan mieleeni: Miksi vapaaehtoisesti lähteä Bhutanin koronarajoitusten keskelle, kun elämä Suomessa olisi paljon helpompaa?

Valokuvaaja Hannu Happonen pohtii pakolaislasten rikki revittyä lapsuutta ja sen vaikutuksia.

Tärkeää on, että traumaattisia asioita kohdanneet lapset pääsevät toipumaan kokemuksistaan. Fidan työntekijä Francis Emechu kertoo Bidibidissä lastenoikeuksien puolesta tehtävästä työstä.

Pienen romanikylän rukoushuone täyttyy naurusta ja puheensorinasta, kun suosittu naistenpiiri kokoontuu siellä keskiviikkoisin. On viikon tärkein päivä, naisten päivä.

Fidan blogistivieras Sanna Hedman kertoo koskettavalla tavalla naisten arvosta. Mitä tapahtuu, kun nainen tulee kohdatuksi ja autetuksi? Mistä naiset saavat elämäänsä toivon kipinän?