Lämpimänä syyskuun iltapäivänä istun penkillä pienen unkarilaisen romaniseurakunnan pihamaalla. Vieressäni istuu romaninaisia, joita olen jo tervehtinyt sanomalla unkariksi ”jo napot”. Se tarkoittaa “hyvää päivää” ja on ainoa asia, mitä osaan heidän kielellään sanoa. Muutama lause englanniksi, hienovaraiset eleet ja hymyt luovat tilanteen, jossa pääsen tutustumaan heihin paremmin. Saan onneksi tulkkausapua Fidan lähetystyöntekijä Pirjo-Riitta Törmäseltä, ja keskustelu pääsee jatkumaan.

Naiset ovat lähialueen seurakuntapastoreiden vaimoja. He ovat tulleet tänään miestensä mukana seurakuntaan. Pastorit ovat seurakunnan sisällä antamassa haastatteluja Fidan Toivon kipinä -kampanjaa varten. Pastorit tekevät työtä köyhissä romaniyhteisöissä suurella sydämellä. He ovat läsnä ihmisten arjessa myös seurakunnan tilaisuuksien ulkopuolella. Työtä ja avuntarvitsijoita on paljon.

Keskustelun aikana käy ilmi, että vaikka kuinka haastavia tilanteita on koettu, niin kukaan naisista ei haluaisi vaihtaa elettyä elämäänsä jonkun toisen niin sanottuun helppoon elämään, vaan sydämissä sykkii voimakas Jumalalta saatu kutsu.

Olen itsekin pastorin vaimo ja tiedän, että sydämen kutsumustyö tuo elämään paljon sisältöä. Olemme kohdanneet yhdessä mieheni kanssa niin voittoja kuin haasteita. Kerron naisille omaa tarinaani ja kokemuksiani pastorin vaimona olemisesta avoimesti. Tämä avaakin jo aivan uuden tason keskusteluun. Pyydän naisia kertomaan, millaista heidän elämänsä on pastorin puolisona. He kertovat vuorotellen onnistumisista ja haasteista, joita matkan varrella on ollut. Tuossa pienessä hetkessä saamme yhdessä jakaa kokemuksiamme, vaikeitakin. Joku heistä on kokenut enemmän haasteita ja saa nyt purkaa omaa taakkaansa meidän muiden samassa veneessä olevien kanssa. Se helpottaa. Syntyy tunne, että minua ymmärretään, enkä ole yksin kipujeni kanssa.

Keskustelun aikana käy ilmi, että vaikka kuinka haastavia tilanteita on koettu, niin kukaan naisista ei haluaisi vaihtaa elettyä elämäänsä jonkun toisen niin sanottuun helppoon elämään, vaan sydämissä sykkii voimakas Jumalalta saatu kutsu. Saamme rukoilla yhdessä ja siunata toinen toisiamme iltapäivän lämmössä. Yhteys on syntynyt!

Juuri nyt Unkarin evankelisissa romaniseurakunnissa eletään voimakasta herätyksen aikaa.

Juuri nyt Unkarin evankelisissa romaniseurakunnissa eletään voimakasta herätyksen aikaa. Ihmisiä tulee seurakuntiin koko ajan lisää. Moni heistä elää suurien haasteiden keskellä.  Pastorien vaimot muistelevat, kuinka he tekivät viime vuonna jokaiselle erityisen köyhissä oloissa asuvalle lapselle joulupaketin tässä kylässä. Naiset ostivat käytettyjä vaatteita edullisesti, pesivät ne omin käsin seurakunnassa ja käärivät kauniisiin lahjapaketteihin. Heillä oli selkeä ja toimiva suunnitelma, jonka he aikovat toteuttaa myös tänä vuonna. Naisista kumpuaa aito sydämen halu auttaa yhteisönsä vaikeimmissa tilanteissa olevia lapsia ja nuoria. He ovat omavaraisesti alkaneet toteuttaa näkyään ja menevät siinä eteenpäin!

Kysyn lopuksi pastorien vaimoilta, että mistä he itse unelmoivat? Yksi heistä kertoo, että hänen unelmansa on tavallaan jo toteutunut, kun hän saa palvella Jumalaa miehensä rinnalla. Toinen sanoo unelmoivansa siitä, että voisi vielä enemmän osallistua seurakunnan työhön. Kolmannen unelmana on saada seurakuntaan pyykkikone, joka helpottaisi avustustyötä.