Herätyskello. Nousen ylös ja kömmin kahvinkeittimen luo. Tuore kahvin tuoksu herättää ajatukset.

Satavuotias Suomi on saanut palstatilaa jostain ulkomaalaisesta julkaisusta. Selailen tekstiä ja huomaan toimittajan hullaantuneen Suomen erinomaisuudesta.

Kaadan kahvia kuppiin.

Jonkun mielestä Suomi on paratiisi ja esimerkki koko maailmalle. Ihmettelen itsekin, kuinka hyviä me olemme. Oikeusjärjestelmämme on maailman itsenäisin, poliisi luotetuin, pankit terveimpiä, yritykset eettisimpiä, vaalit toiseksi vapaimpia ja kansalaisemme nauttivat vapauden ja hyvinvoinnin korkeinta tasoa.

Kahvimaito on loppu, pitää laittaa kermaa.

Enpä tullut ajatelleeksi, että meillä on maailman toiseksi vapaimmat vaalit. Hopea ei tunnu koskaan niin hyvältä kuin kulta. Pronssikin on parempi, myös olympialaisissa.

Artikkeli jatkaa samaa linjaa ja vakuuttelee meidän olevan maailman onnekkain kansa. Kaikki tilastot osoittavat siihen suuntaan.

Ei oikein ole nälkä, joten otan toisen kupin kahvia.

Sisu, talkoot, luottamus, itsenäisyys ja tasa-arvo, siinä Suomen resepti menestykseen. Ajatukset siirtyvät väkisinkin seurakuntaan. Onko meillä myös maailman parhaat seurakunnat?

Tuijotan hetkeksi ikkunasta ulos ja otan ison kulauksen kahvia. Minkälainen olisi maailman paras seurakunta? En pysty vastaamaan omaan kysymykseeni, joten parempi jatkaa lukemista.

”Tämä artikkeli on osa sarjaa, jossa käsitellään ratkaisuja maailman suurimpiin ongelmiin.” Tekstin loppulause tuntuu täyttävän koko huoneen. Kahvi on jo hieman viileää, mutta juon sen loppuun. Taisin oivaltaa jotain.

Journalistin ansiokas tuotos nostaa Suomea ratkaisuksi maailman suurimpiin ongelmiin. Jostain syystä hän jättää rakennuspalikoista pois seurakunnan.

Eikö Suomen historia ole rakennettu rukoukselle ja yhteiselle uskolle? Meillä on ollut vahva kirkko. Tähän on pakko pysähtyä. Nousen pöydästä ja laitan kahvikupin astianpesukoneeseen. Meillä on ollut…

Aikoinaan seurakunnat käsittelivät tosissaan maailman suurimpia ongelmia. Naiset fillaroivat läpi Suomen ja seurakuntia perustettiin. Lähetystyöntekijöitä lähetettiin satamäärin, jotta maailman suurimpaan ongelmaan löytyisi ratkaisu – ettei yksikään hukkuisi.

Mietin seurakunnan tulevaisuutta. Ajatuksissani on hiljaista. Huokaan tai rukoilen tai molempia yhtä aikaa. Laitan astianpesukoneen päälle.

Jospa täältä erinomaisuuden keskeltä näkisin maailman, niin kuin Jeesus näkee. Ehkä silloin olisimme lähempänä ratkaisua maailman suurimpiin ongelmiin.

Suomea käsittelevä artikkeli: The Guardian, Jon Henley, 12.2.2018, ”Safe, happy and free: does Finland have all the answers?”