Sinä olisit tarvinnut äitisi syliä ja isäsi hyväksyvää katsetta vielä pitkään. Sen sijaan jouduit avaamaan oman sylisi lapselle, jonka syntymä oli sinulle valtava murhe. Istut pienellä penkillä kyyhöttäen, ja olet hauraampi kuin perhosen siipi. Kerrot tarinaasi kuin kuulostellen, ja hetkeksi koko maailma tuntuu pysähtyvän äänettömään huutoon: Jumalani Jumalani, miksi hylkäsit! Missä olit silloin? 

Lapsuutesi pienen kylän suojissa oli tavallinen kongolainen lapsuus. Auttelit äitiäsi kotitöissä jo pienestä pitäen, juoksit vuohien perässä helmat hulmuten ja kikattelit kavereittesi kanssa. Arkea varjosti kuitenkin tieto siitä, että turvalliset päivät olivat uhattuna. Vanhempasi puhuivat iltaisin kuiskutellen siitä, miten lähikylien asukkaita oli jo ajettu pois kotoaan, ja äitisi pyyhki kyyneleitä salaa. Niin moni tuttava oli jo kuollut. Mutta sinä elit lapsen arkea ja nautit koulusta. Taisit olla opettajan lellikki, sillä opit helposti lukemaan ja kirjoittamaan, ja muistit ulkoa pitkiäkin runoja.   

Se tapahtui yllättäen, ja kuitenkin se olisi pitänyt arvata. Aamuhämärissä alkanut huuto lähestyi kylää ja pian kaikki olikin kaaosta. Ne juoksivat ilmaan ampuen majasta majaan ja sytyttivät niitä tuleen. Kuulit naapureittesi huutoa, kun ne tulivat lähemmäksi. Sitten ne olivat kodissasi. Muistot tuosta hetkestä ovat kaikkialla sinussa. Hajuna, makuna, ja niin terävinä kuvina mielessäsi. Ensin ammuttiin isä, sitten veljesi. Siskosi ja äitisi pahoinpideltiin ja ammuttiin, ja sitten sinä. Sinut raiskattiin ja hakattiin. Jäit henkiin, ja sitä sinä olet katunut. Olisitpa saanut matkustaa taivaaseen vanhempiesi sylissä, sanoit.  

Siitä on nyt yli kuusi vuotta. Pitkiä, kipeitä vuosia. Olit aivan nuori tyttö tuon tapahtuman sattuessa, lapsi vielä itsekin. Olit niin kipeä kehostasi ja mielesi oli jossain aivan muualla. Se ystävällinen nainen, joka sinut kiskoi mukaansa, ja käski juosta kovaa, oli varmaan enkeli, koska häntä et tuntenut entuudestaan. Pakenitte metsään, ja vietitte siellä ensimmäisen yön. Huutosi oli loppunut, ja se loppui moneksi vuodeksi. Kuljitte monta päivää ja löysitte lopulta kylän, jossa oli muitakin pakenevia. Sinne jäitte. Muutama kuukausi tapahtuneesta sinulle kerrottiin, että taidat odottaa vauvaa. Kaikki tuo oli aivan käsittämätöntä sinulle, joka olisit itsekin tarvinnut vielä kasvurauhaa.  

Kaunis ja eloisa lapsesi tulee tervehtimään.  Lapsi, joka syntyi väkivallan seurauksena. Lapsi, joka elää häpeääsi todeksi joka päivä muistuttaen sinua siitä, miten kaikki voisi olla toisin. Lapsi, joka elää isättömänä. Lapsi, jonka päällä on valtava taakka. Lapsi, jota vihaat. Lapsi, joka on kaikkeen syytön. 

FAQ Teiniäitien suuri taakka 

• Kongon demokraattisen tasavallan konfliktialueilla väkivaltaa kohtaavat kaikenikäiset naiset. 
• Pelkästään yhden kylän alueella alaikäisten raiskauksista seuranneita raskauksia on raportoitu satoja. Luku on vajavainen, sillä suurin osa tapauksista jää raportoimatta. 
• Sekä raiskaus että raskaus vaikuttavat tytön psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. 
• Hyvin usein raiskattu ja raskaaksi tullut nuori joutuu pakenemaan kotikylästään. 
• Kasvuiässä olevan nuoren naisen väkivallalla runneltu keho joutuu raskauden takia koville ja raskaus ja synnytys ovat riski sekä nuorelle äidille, että syntyvälle lapselle.  
• Teiniäidit ovat alttiita uudelle väkivallalle, sillä turvaverkko puuttuu. 
• Teiniäidin koulunkäynti katkeaa raskauden myötä. 
• Raskaudesta syntynyt lapsi ei saa virallisia henkilöpapereita, sillä on hän isätön.  
• On yleistä, että teiniäiti hyljeksii lastaan, koska tämä muistuttaa häntä väkivallasta. 

Lahjoittamalla voit tukea ja auttaa teiniäitejä!  

Fida ja kongolainen CEPAC-kirkko ovat aloittaneet nuorille selviytyjille suunnattuja tukiryhmiä yhdessä kylässä.  Ryhmässä on kerrallaan 15 nuorta naista, jotka ovat kohdanneet vakavaa väkivaltaa, osa myös seksuaalista väkivaltaa. Osalla heistä on pieni lapsi ja osa on raskaana. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa, ja prosessi kestää kolme kuukautta. Ryhmässä käydään läpi elämänhallintaan liittyviä teemoja ja rakennetaan toipumisen polkua pikkuhiljaa yhdessä. Lisäksi pohditaan raskauteen ja vauvanhoitoon liittyviä arjen asioita. Tärkeää on pitää yllä toivoa ja katsoa kohti tulevaisuutta. Ryhmiä on tarkoitus aloittaa mahdollisuuksien mukaan lisää. Tarve on valtava ja ryhmään tulijoita olisi yksinomaan tällä asuinalueella lähes 200.  

Lahjoita nyt >>