Blogi

Bangladeshissa olisin jo isoäiti – lapsivaimojen tapaaminen mursi sydämeni

Miten Fida voi vaikuttaa tuhansia vuosia vanhoihin perinteisiin

Jos olisin bangladeshilainen äiti, todennäköisesti pian vietettäisiin 15-vuotiaan tyttäreni häitä. Niitä valmisteltaisiin salaa tulevan miehen perheen kanssa. Eräänä päivänä, kun tyttäreni tulisi koulusta, hänet puettaisiin kalliiseen pukuun, jonka sulhasen perhe olisi tuonut. Tyttäreni esiteltäisiin sulhaselle ja pian häät alkaisivat. Välttelisin tyttäreni hätääntynyttä katsetta. Luopuisin tyttärestäni itkien, sillä tietäisin, mitä hänellä on edessään.  

Kipeät muistot palaisivat mieleeni ja eläisin uudelleen sen, kun itse olin nuori, pelokas nuori tyttö morsiuspuvussa. Edessä luopuminen omasta perheestä ja muutto toiseen kylään. Neitsyyden menetys vanhemmalle miehelle.  

Toivoisin hartaasti, että mies kohtelisi tytärtäni hyvin, eikä hän joutuisi anoppinsa silmätikuksi, kuten ehkä itse jouduin. Tietäisin, että laki ei enää salli alaikäisen naittamista, mutta en uskaltaisi vastustaa mieheni päätöstä.  Suurin osa tyttäreni kavereista olisi naimisissa, ja pelkäisin, että tyttärestäni tulee kylän silmätikku: tyttö, joka ei pääse naimisiin. Iso tyttö, jolla on huono maine. Yhteiskunnan hylkiö. Siksi teinitytöt pidetään visusti kotona, kunnes heidät naitetaan nuorena.  

Näitä mietin kulkiessani Bangladeshin maaseudun kylissä viime vuoden puolella. Arviolta ainakin kaksi kolmesta tytöstä joutuu naimisiin alaikäisenä. Olin keräämässä materiaalia tämän syksyn Eväät elämään -kampanjaan ja kohtasin tyttöjä, jotka oli naitettu liian nuorina. Tyttöjä, jotka pelkäsivät joutuvansa pian naimisiin, mutta myös tyttöjä, jotka olivat nousseet esiin vastustamaan järjestettyä avioliittoa ja hakeneet avukseen opettajan tai muun aikuisen, jonka tiesivät seisovan puolellaan.  

Erityisen vaikutuksen minuun teki eräs kylän isä, joka oli asettunut näkyvästi tyttöjen puolelle. Hän kertoi tekevänsä kaikkensa, että lapsiavioliitot häviäisivät hänen kylältään kokonaan. Hän halusi oman teinityttärensä opiskelevan ja menevän naimisiin vasta aikuisena. Isä oli kyläaktiivi, joka hindutaustastaan huolimatta tuki kylän kristillistä koulua, ja puuttui asiaan, kun koulua ja sen olemassaoloa uhattiin. Koululla tytöt ja heidän perheensä saivat koulutusta monesta tärkeästä asiasta, kuten lapsiavioliittojen vaaroista.  

Kylän tytöt tiesivät, että mies seisoi heidän rinnallaan, ja tulivat pyytämään hänen apuaan, jos heitä uhkasi avioliitto. Hän kertoi lähtevänsä siltä seisomalta puhumaan tytön vanhempien kanssa, ja jos tämä ei auttanut, pyysi kylänvanhimman mukaansa. Viimeisenä keinona oli kantelu viranomaisille, jolloin poliisi puuttuisi asiaan.  

”Joskus joku tyttö naitetaan salaa, ennen kuin kukaan kuulee asiasta. Mutta olemme saaneet lapsiavioliitot kylällämme melkein nolliin”, mies kertoi minulle.  

Usein juuri miehet haluavat naittaa tyttärensä nopeasti. He pelkäävät tyttärensä maineen puolesta. Tämä isä kertoi, että tytöt pitää kasvattaa niin, että he osaavat toimia oikein. Hänen mielestään tytöt saavat viettää vapaa-aikaa myös poikien kanssa: ”Lapsille pitää antaa vapautta. On meidän vanhempien tehtävä kasvattaa lapsemme niin, että he osaavat tehdä oikeita valintoja.” 

Kuulostaa varsin normaalilta suomalaiseen korvaan. Isä, joka arvostaa oman tyttärensä lisäksi kaikkia muitakin tyttöjä. Bangladeshissa tämä isä olisi monen silmissä kapinallinen. Häntä kuitenkin arvostetaan ja kuunnellaan omassa yhteisössään.  

Keskustelin kyliä ja kouluja kiertäessäni kollegani Suvi Arghon, kehitysyhteistyöhön erikoistuneen kasvatustieteilijän kanssa. Hän vastaa Fidan maaohjelmasta Bangladeshissa. Suvi kertoi , että usein lapsiavioliittoja perustellaan köyhyydellä. Hän kuitenkin piti juurisyynä asenteita. Perinteet ja uskomukset ovat syvällä, ja hänen mielestään koulutus onkin avain muutokseen. Suvi kertoi nähneensä, kuinka tytöt ryhtyvät vaatimaan oikeuksiaan, kun he kuulevat niistä. Opettajat ryhtyvät taistelemaan tyttöjen puolesta, kun he saavat koulutusta aiheesta. Myös vanhemmat tarvitsevat koulutusta, jotta he osaavat suojella lapsiaan. Eikä saa unohtaa poikia: tyttöjen tulevia aviomiehiä ja tyttärien isiä. Myös he tarvitsevat tietoa tyttöjen ja naisten oikeuksista, jotta he osaavat kohdella tyttäriään ja vaimojaan oikein. 

Eivätkä lapsiavioliitot koske pelkästään tyttöjä. Myös poikia naitetaan alaikäisinä, vaikka Bangladeshin laki ei salli poikien avioitumista  ennen 21 vuoden ikää. Ja vaikka mies olisi täysi-ikäinen, jää hänen vastuulleen häiden jälkeen nuori teinityttö, joka usein kärsii liian varhaisen avioliiton ja synnytysten mukanaan tuomista ongelmista.  

Suomalaisissa tiedotusvälineissä Bangladesh tunnetaan huonoista työoloista, tulvista ja köyhyydestä. Itse näin matkallani paljon muutakin. Vehreitä maalaiskyliä, lasten iloa ja leikkiä, välittäviä vanhempia ja tyttöjä, jotka ovat voimautuneet, ja haluavat toimia esimerkkeinä muille tytöille. Sitten he sanovat:  Meitä ei enää poljeta, vaan haluamme kouluttautua ja saada ammatin!  

Yksi heistä oli 19-vuotias Sweeti. Hän onnistui 17-kesäisenä estämään oman avioliittonsa. Nyt hän haluaa nähdä maailmaa, opiskella kieliä ja tulla lentoemännäksi. Sweeti kertoi, että hän aikoo tehdä kaikkensa unelmiensa eteen. Ja pitää huolta siitä, että myös hänen lapsensa tulevaisuudessa saavat käydä koulua ja toteuttaa unelmiaan. Tiedän, että tuo suloinen, määrätietoinen, vahva tyttö tulee toteuttamaan aikomansa. Bangladesh tarvitsee lisää Sweetin kaltaisia tyttöjä.  


Fidalla on pitkä kokemus Bangladeshista. Toimimme yhteisöissä, pureudumme juurisyihin ja selvitämme, mitkä ovat riskitekijöitä lasten turvallisen kasvun tiellä. Koulutuksen lisäksi autamme yhteisöjä hankkimaan parempaa toimeentuloa. Työn tekevät aina paikallisen kumppanimme työntekijät. He tuntevat yhteisön ja heillä on luottamus yhteisön jäseniin, ovathan he itse kasvaneet alueella ja tuntevat kulttuurin ja tavat.  

Koronapandemian aikana tyttöjen tilanne on huonontunut entisestään, ja bangladeshilaisen Brac-järjestön mukaan lapsiavioliittojen määrä on noussut 13 prosenttia. Koulutusta ja tietoa tarvitaan entistä enemmän.  

Eväät elämään -kampanjan avulla olet tukemassa Fidan työtä Bangladeshissa. Se sisältää esimerkiksi työpajoja unelmista, lasten oikeuksista ja lapsiavioliiton vaaroista. Kiitos, että otat Bangladeshin tytöt sydämellesi!