Miksi vammaisten henkilöiden tasa-arvo ei toteudu?
Kongon demokraattisessa tasavallassa asuva Thérèse Mabulayi Kamalebo käyttää pyörätuolia. Thérèse on esimerkki naisesta, joka on kaksi kertaa muita haavoittuvammassa asemassa, kun ajatellaan ilmaston lämpenemistä ja ilmastonmuutosta.
Erityisen haavoittuvaisuuden aiheuttaa taloudellinen riippuvaisuus, minkä lisäksi useilla voi olla liikuntarajoite, näkö- tai kuulovamma. Monet eivät myöskään tunnista oikeuksiaan, sillä he joutuvat keskittymään selviämään arkisista haasteistaan.
Thérèse työskentelee koordinaattorina Actions Solidaires Amka Mlemavussa, joka on osa Fidan ja CEPACin yhteistyötä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Thérèse haluaisi nähdä naisten osallistuvan muutokseen aina strategian määrittelystä toteutukseen ja arviointiin. Hän haluaa, että vammaiset henkilöt otetaan täysimääräisesti mukaan, eikä ainoastaan edunsaajina. Hänen tilanteensa on esimerkki haasteista, joiden tunnistaminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa.
Hisayo Katsuin sekä Virpi Mesiäislehdon toimittama Embodied Inequalities in Disability and Development -teos esittelee viiden esimerkin avulla, miten vammaisten henkilöiden epätasa-arvo toteutuu. Tieteellisesti vertaiarvioidun teoksen julkaisussa ovat Fidan ohella olleet mukana Suomen Lähetysseura, Abilis-säätiö, Suomen ulkoministeriö sekä Helsingin yliopisto.
Mesiäislehto nosti puheenvuorossaan esiin 6 kohtaa, joiden avulla vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista voidaan tarkastella päätöksenteon kannalla. Englanniksi periaatteet tiivistyvät kuuden A:n malliin, jotka ovat 1. Availability – Saatavuus 2. Affordability –Kohtuuhintaisuus 3. Accessibility – Saavutettavuus 4. Accountability – Tilivelvollisuus 5. Assistance – Avunsaanti 6. Affection –Kiintymys.
Fidan havaintojen mukaan vammaisten henkilöiden oikeuksiin liittyvän ohjauksen ja työkalujen sekä täytäntöönpanon seuranta on tarpeen hallinnon eri tasoilla. Nykyisellään kehitysyhteistyössä hyödynnettävä tieto vammaisten henkilöiden ja gender-asioiden läpileikkaavuudesta on riittämätöntä.
Tämän lisäksi Fida suositelee, että tyttöjen ja naisiin kohdistuvan sukupuolittuuneen väkivallan riskiin on puututtava. Suomen tulee järjestelmällisesti edistää ja valvoa vammaisten tyttöjen ja naisten itsemääräämisoikeutta sekä tukea vammaisten henkilöiden osallisuutta sukupuolittuuneen väkivallan ratkaisemisessa.
Kirjan julkaisutilaisuus kokosi tutkijoita, päättäjiä ja aktivisteja keskustelemaan Helsingin yliopiston tiedekulmaan. Kirjan painoaro nousi vahvaksi sekä Ulkoministeriön ilmasto- ja vammaislähettiläiden puheissa sekä YK:n vammaistyön suunnittelussa. Erityistä kiitosta julkaisu sai YK:n vammaisten oikeuksien erityisrapotoijalta, profesorri Gerard Quinnilta.
Tarpeet vaativat yksilöllistä tunnistamista
Fidassa on huomioitu erityisesti taipumus huomioida vammaisten henkilöiden moninaisuutta ja yksilöllisyyttä. Vammaiset henkilöt ovat joutuneet kokemaan moniperustaista syrjintää myös sukupuolen, iän ja etnisen taustan perusteella. Ihmisen kokonaisuus jää usein huomiotta.
Kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisessa sekä eriarvoisuuden tunnistamisessa. Fida on yhdessä kumppanijärjestöjensä kanssa edesauttanut vammaisten lasten koulutuksen järjestämistä sekä vammaisuuden moninaisuuden tunnistamista erityisesti hauraissa maissa, kuten Tansaniassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Työn kautta yhteisöt ovat muuttuneet osallistavammaksi ja vammaisten lasten kokema leimautuminen on vähentynyt.