”Asumme täällä Jumalan tahdosta. Siksi täällä on hyvä olla.” Näin kertoo Nadja uuden kotinsa kirkkaan punaisessa keittiössä, Pasikan romanikylässä Ukrainassa. 

Nadja Fontosh opettaa Ukrainassa Pasikan kylässä lapsia jo neljättä vuotta. Opetus alkoi jo vuonna 2014 kylän kirkossa, mutta koska lasten opetusta ei ymmärretty, koulu siirtyi erään opettajan kotiin. Huone oli aivan liian ahdas, mikä hankaloitti opettamista.
Tänä syksynä iltapäiväkoulu on saanut aloittaa omissa tiloissaan, joka on Fontoshien kotitalon yhteydessä. Talo ja koulun luokkahuone rakennettiin Elämän ja Valon tuella.

Muutto kaupungista maalle

Ikkunasta voi nähdä niityllä ruokailevia hevosia. Taustalla avautuvat henkeä salpaavat, mahtavat Karpaattien vuoret.
Kodin puitteet ovat yksinkertaiset. Vasta muutama viikko sitten Nadja sai keittiöönsä vesijohdon ja viemärin. Vielä jokin aika sitten vesi kannettiin sisälle pihan kaivosta.
Nadjan kodissa on siistiä ja puhdasta, mutta ennen kaikkea näkyy, että täällä asuu uskova perhe. Kyläläiset arvostavat ahkeraa ja suoraselkäistä aviomiestä, Radikia, ja lasten iltapäiväkoulun opettajaa Nadjaa.

Nadja on pesunkestävä kaupunkilainen. Maalle muuttaminen ei suinkaan aina ollut hänen unelmansa. Perhe asui aiemmin noin 115 000 asukkaan Uzhorodissa, Karpaattien läänin pääkaupungissa. He muuttivat Pasikan kylän uuteen kotiin heinäkuun alussa.

Tämä kylä on kotini

Kylän kaupan tuotevalikoima on hyvin suppea. Aina ei saa edes leipää. Kaupungissa käydessä täytyy aina ostaa varastoon. Omaa autoa perheellä ei ole, joten kaikki kuljetetaan bussilla 40 kilometrin päästä.
Talvea varten Nadja on varustautunut säilömällä tomaatteja ja kurkkuja. Pasikassa talvi on kylmä. Ylhäällä vuoristossa sataa lunta. Nadjaa hiukan jännittää ensimmäinen talvi kylässä.
Onko vuoristokylässä vaikea asua?
‒ Vaikka täällä ei ole kauppoja, lääkäreitä eikä sairaaloita, on täällä monta hyvää asiaa, Nadja kiittelee.
‒ Ihmiset ovat ystävällisiä. Olen saanut ystäviä sekä romaneista että valtaväestöstä. Ihmiset arvostavat, että olen opettaja. Pasikan kylä on kotini. En halua muuttaa takaisin Uzhorodiin.

Iltapäiväkoulu saa ihmeitä aikaan

Kello lähestyy neljää keskiviikkoiltapäivänä, Nadjan koulu alkaa. Merensiniseen luokkahuoneeseen ahtautuu 35 kouluikäistä tyttöä ja poikaa. Penkit täyttyvät nopeasti. Viimeiset joutuvat seisomaan takana.
Tänään opiskelevat isot lapset. He ovat olleet jo kylän omassa koulussa päivän, mutta koska oppiminen on monelle romanille hankalaa, Nadjan huomassa asiat jäävät harjoittelun jälkeen mieleen paremmin.
Ensin rukoillaan ja lauletaan yhdessä. Sitten ryhdytään töihin.