Juuri sopivien saappaiden ihme koskettaa romanien kansallispäivänä
Paistinpannulla pelkkiä perunankuoria, lasten paljaat jalat jääkylmällä betonilattialla ja perheen äidin rukous. Tino Grönfors on nähnyt läheltä Itä-Euroopan romanien hädän kylmän talven keskellä. Romanien kansallispäivä 8.4. muistuttaa myös romanien kokemasta ahdingosta ja muutoksen mahdollisuudesta.
Työ Euroopan syrjittyjen romanien parissa on vienyt Elämä ja Valo -järjestön toiminnanjohtajan Tino Grönforsin pysäyttävien hetkien äärelle.
Tino vieraili ensimmäisen kerran Latviassa 2008, kun Olli Grönfors Iisalmesta pyysi hänet matkaan mukaan. Alkuvuosilta on jäänyt mieleen eräs kohtaaminen. Miehet löysivät huonokuntoisen talon aivan kuin sattumalta metsän keskeltä. He menivät sisään ja vastassa oli romaniperhe suuren hädän keskellä. Lapset olivat paljain jaloin jääkylmällä betonilattialla. Tino ja Olli kertoivat, että he tulevat Suomesta ja heillä on mukanaan sukkia, kenkiä ja ruokaa.
– Perheen äiti alkoi itkemään ja ihmetteli voiko tämä olla totta. He olivat rukoilleet kolme päivää, että jos Jumala olet olemassa ja kuulet rukouksemme, lähetä jostain apua. Nyt on sellainen tilanne, että kuollaan nälkään.
Tino näki hellalla paistinpannun, jossa oli perunankuoria. Niitä äiti oli yrittänyt paistaa ja syöttää lapsille, että he jollain tapaa pysyisivät hengissä. Perheellä ei ollut enää mitään muuta ruokaa.
Perheen hätä oli niin käsinkosketeltava, että Ollilla ja Tinolla jäivät laulut laulamatta, vaikka kitara oli tuttuun tapaan mukana. He antoivat perheelle ruokaa, villasukkia ja kenkiä. Oli ihmeellistä, että mukana oli juuri sopivat saappaat lapsille ja äidille.
Tuosta kohtaamisesta perhe tuli mukaan avun piiriin ja heidän tarinaansa kuullaan lisää Toivon Kipinä -kampanjan yhteydessä loppuvuodesta.
He olivat rukoilleet kolme päivää, että jos Jumala olet olemassa ja kuulet rukouksemme, lähetä jostain apua. Nyt on sellainen tilanne, että kuollaan nälkään.
Toivon Kipinät syttyvät yhteistyössä
Kun Tinolta kysyy, miltä tuntuu nähdä romanien hätä Latviassa, hän vastaa:
– Kyllä se on se syy, mikä on alun perin laittanut liikkeelle auttamaan. Koen romanina yhteyttä heihin ja kun näen ne kurjat olot, missä he elävät, tuntuisi väärältä olla tekemättä mitään.
Tino näkee, että Suomen romanit ovat saaneet kokea sekä hengellistä että aineellista hyvää, jota on aika laittaa sitä eteenpäin.
– Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa, lainaa Tino tuttuja Raamatun sanoja.
Grönforsille on sydämen asia luoda myös yhteyttä romanien ja valtaväestön välille niin kotimaassa kuin Latviassa. Hän on ylpeä romanitaustastaan ja edistää romanien asioita työssään
Tänä vuonna Tino viettää romanien kansallispäivää matkustamisen merkeissä. Hän suuntaa Albaniaan Roma Networks -konferenssiin verkostoitumaan ja jakamaan ajankohtaisia asioita toisten romanien parissa työskentelevien kanssa.
Tinosta on hienoa, että kalenterissa on erityinen päivä, jolloin juhlitaan ja muistetaan romaniväestöä. Romanit ovat kautta historian olleet vainottuja, syrjittyjä ja usein yhteiskunnan taholta unohdettuja. Hänelle on merkityksellistä, että pitkän ja vaikean historian jälkeen on aika, jossa romanien olemassaolo ja ainutlaatuisuus tunnustetaan oman juhlapäivän merkeissä.
Romanien kansallispäivän lisäksi tähän vuoteen mahtuu muitakin juhlanaiheita. Elämä ja Valo -järjestö täyttää 60 vuotta ja Toivon Kipinä -kampanja, jolla kerätään varoja Itä-Euroopan romanityöhön, puolestaan 10 vuotta. Tinolle merkitsee paljon, että loppuvuoteen sijoittuvan kampanjan keskiössä on tällä kertaa Latvia, jonne hän on tiimin kanssa tehnyt jo pitkään avustus- ja lähetysmatkoja. On ainutlaatuista päästä jakamaan tuttujen romanien koskettavia tarinoita laajemmin.
Kyllä se on se syy, mikä on alun perin laittanut liikkeelle auttamaan. Koen romanina yhteyttä heihin ja kun näen ne kurjat olot, missä he elävät, tuntuisi väärältä olla tekemättä mitään.
Yhdelle vähimmistä
Yhdelle vähimmistä -työ on Fidan ja Elämä ja Valo -järjestön yhteistä avustus- ja lähetystyötä Itä-Euroopan romanien keskuudessa. Tino Grönfors näkee tämän yhteistyön suurena voimavarana ja tärkeänä signaalina Itä-Euroopan seurakunnille:
– Arvostan Fidaa paljon ja on mahtavaa, että näin suuri järjestö näkee Euroopan romanit arvokkaina ja haluaa edistää heidän oikeuksiaan. On hieno viesti, että teemme työtä yhdessä. Olen jutellut paljon Hakolan Harrin kanssa ja näen, että Fida on johtoa myöten sydämellään mukana.
Tino kertoo, että Itä-Euroopassa on vielä paljon seurakuntia, jotka sulkevat silmänsä romaneilta. Hänen mielestään pääväestön ja romanien välillä tarvitaan vuoropuhelua. Usein taustalla on tietämättömyyttä ja vanhoja toimintatapoja.
Tino näkee ainoastaan hyviä puolia Suomen seurakuntamallissa, jossa romanit ja pääväestö kuuluvat samaan seurakuntaan ja on puhunut sen puolesta paljon myös Latviassa.
– Seurakunta on Jumalan perhe, joka koostuu erilaisista ihmisistä. On rikkautta, että saamme palvella yhdessä Jumalaa ja lähimmäisiämme, Tino vakuuttaa.
– Meidän yhteistyöseurakuntamme Valmirassa on loistava esimerkki, mitä yhteys voi parhaimmillaan olla. Romanit ovat siellä luonnollinen sekä toimiva osa seurakuntaelämää.
Yhdelle vähimmistä -työ on vienyt toivoa Itä-Euroopan köyhiin romaniyhteisöihin jo vuosikymmenten ajan. Nykyään työtä tehdään jo 13 maassa. Romanit saavat tarvitsemaansa ruoka-apua ja polttopuita, lasten koulunkäyntiä tuetaan ja he pääsevät pyhäkouluihin. Myös seurakuntia vahvistetaan, sillä hengelliset asiat ovat aina olleet romaneille tärkeitä.