Blogi

Uskonnollistaustaiset järjestöt ja kehitys

Fida Internationalin ja Suomen Lähetysseuran toimittama esseekokoelma Kansalaisjärjestöt, uskonto ja kestävä kehitys on ajankohtainen ja tärkeä puheenvuoro kehityskeskusteluun.

Teos sisältää sekä teoreettista pohdiskelua kehityksen, uskonnon ja etiikan suhteesta että esimerkkejä ympäri maailmaa hyvinkin erilaisista todellisuuksista aina Pohjois-Koreasta ja Nepalista Kolumbiaan ja Namibiaan.

Uskonnolla on aina ollut keskeinen suhde kehitykseen, mutta sen roolia ei ole aina ymmärretty. Itse asiassa haasteena on ollut, että useilla avunantajilla ei ole ollut uskontoon liittyvää ’lukutaitoa’. Keskustelu uskonnollistaustaisten järjestöjen roolista on lisääntynyt viime vuosina ja uskonnon merkitystä sekä ulkopolitiikassa että kehityspolitiikassa on alettu arvostamaan. Myös Euroopan komissio on noteerannut keskustelun ja halunnut syventää ymmärrystä aiheesta teettämällä siitä hiljattain arvioinnin. Taustalla on se tosiasia, että uskonnollistaustaisten järjestöjen merkitys komission ja useiden jäsenmaiden kumppaneina on lisääntynyt.

Uskonto ja usko voivat olla tehokkaita energianlähteitä muutokselle. Samalla on hyvä pitää mielessä, että uskonnollistaustaiset järjestöt ovat monimuotoisia toimijoita. Mukaan mahtuu kristillisiä, juutalaisia, islamilaisia ja jopa buddhalaisia järjestöjä. Maailmanlaajuisesti ajatellen ylivoimaisesti suurin ja tärkein ryhmä koostuu kristillistaustaisista järjestöistä. Ainakin EU:n piirissä vallitsee ymmärrys siitä, että avunantajien tulee ehdottomasti työskennellä uskonnollistaustaisten järjestöjen kanssa ja ymmärtää niitä paremmin.

Seuraavassa muutamia ajatuksia uskonnollistaustaisten järjestöjen työstä ja kytköksistä kehityskysymyksiin sekä erityisesti niiden lisäarvosta kehitysyhteistyössä. Näkemykseni perustuvat omiin havaintoihini vuosien varrelta kentältä. Lisäksi akateeminen tutkimus tukee väittämiäni.

Uskonnollistaustaiset järjestöt tuottavat tehokkaasti peruspalveluja. Iso-Britannian kehitysyhteistyöviraston DFID:in mukaan uskonnollistaustaiset järjestöt tuottavat yli 50 prosenttia koulutus- ja terveydenhuoltopalveluista Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Uskonnollistaustaiset järjestöt yltävät köyhimmistä köyhimpien keskuuteen. Kirkoilla, moskeijoilla ja temppeleillä on vahva läsnäolo ihmisten arjessa. Uskonnollistaustaiset järjestöt auttavat voimaannuttamaan voimauttavat ruohonjuuritason toimijoita ja toimintaa. Esimerkiksi katolisesta kirkosta 1960-luvulla kummunnut Vapautuksen teologia puhutteli köyhälistöä useassa Latinalaisen Amerikan maassa.

Usko on keskeinen osa ihmisten identiteettiä ja hyvinvointia. Tämä näkökulma unohtuu helposti maallistuneessa Euroopassa.

Useimmiten uskonnollistaustaisilla järjestöillä on pitkäjänteinen läsnäolo kentällä. Niillä on usein paremmat kontaktit niihin yhteisöihin, joiden parissa työskentelevät, kuin valtiolla tai paikallishallinnolla konsanaan. Huomionarvoista on myös se, että esimerkiksi kirkkojen toiminta on kestävämpää kuin maallisten järjestöjen toiminta. Erilaiset järjestöt tulevat ja menevät, mutta uskonnolliset yhteisöt jatkavat läsnäoloaan siitäkin huolimatta, että projektirahoitus päättyy.

Uskonnollistaustaiset järjestöt nauttivat arvovaltaa köyhien keskuudessa. Tämä juontuu siitä, että uskonnolliset johtajat ovat yhteisöissään arvostettuja ja siksi avainroolissa mielipideilmaston muokkaamisessa. Usko on keskeinen osa ihmisten identiteettiä ja hyvinvointia. Tämä näkökulma unohtuu helposti maallistuneessa Euroopassa.

Uskonnollistaustaiset järjestöt antavat myös vaihtoehdon sekulaarille kehityksen teorialle. Joissain tapauksissa ne kyseenalaistavat terveellä tavalla loputtoman kasvun arvomaailmaa. Elämässä ei ole kyse ainoastaan BKT:sta ja taloudellisesta kehityksestä. Kyse on myös kuulumisesta johonkin suurempaan, antamisesta, empatiasta, oikeudenmukaisuudesta ja välittämisestä.

Uskonnollistaustaiset järjestöt tuottavat myös motivoitunutta vapaaehtoistyötä. Esimerkiksi kirkot ja seurakunnat synnyttävät yhteisöissä sitoutumista ja yhteenkuuluvuutta. Ne kykenevät saamaan väkijoukkoja liikkeelle jonkin asian eteenpäin viemiseksi.

Lopuksi todettakoon, että uskonnollistaustaiset järjestöt ovat oivia toimijoita tuomaan kansalaisyhteiskunnan näkemyksiä esille julkiseen keskusteluun. Siispä ei ole sattumaa, että Fida International ja Suomen Lähetysseura ovat pitkäaikaisia kumppaneita Ulkoministeriön kehitysyhteistyössä.