Työmatkallani Kongon demokraattisessa tasavallassa näin ja koin miten apu menee oikeasti perille.

Lieköhän Luoja arvannut naisen kehon luodessaan, minkälainen hässäkkä sen ympärillä syntyy? Olen täällä Kongossa seurannut sitä, mitä kaikkea voi naiseuteen ja naiseen kohdistua eri kulttuureissa.

Myös kirkkojen sisällä muutoksen tie on hidasta, mutta keskustelu on alkanut.

Kongolaisen naisen elämässä kuukautiset vaikuttavat kaikkeen. Hänen arkeensa, hänen tulevaisuuteensa, koulutukseensa ja työntekoonsa. Asian ympärillä liikkuu villejä huhuja ja uskomuksia. Kuten että kasvimaa kuolee, jos nainen menee sinne kuukautisten aikana! Myös esimerkiksi kuukautiskivut ovat usein hoitamattomia ja invalidisoivat tyttöjä ja naisia. Tabu kuukautisten ja naisen seksuaalisuuden ympärillä yleensäkin on sitkeässä, ja sen murtamiseksi tarvitaan paljon työtä.

Koska itäisessä Afrikassa kirkkojen vaikutuspiirissä on valtava määrä ihmisiä, on Fidan enemmän kuin järkevää tehdä tälläkin osa-alueella yhteistyötä kirkkojen kanssa. Eikä vähiten siksi, että arvopohjamme on sama. Keskustelua ja ihmettelyä riittää siitä huolimatta. Ei ole aina niin sanottua, että Luojan luomistyötä arvostettaisiin ja kunnioitettaisiin arvoista huolimatta. Myös kirkkojen sisällä muutoksen tie on hidasta, mutta keskustelu on alkanut, mikä on pääasia.

Fida on nostanut kuukautiset keskusteluun niin kirkoissa, kouluissa kuin erilaisissa tapahtumissa viidessä Itä-Afrikan maassa. Fida on kouluttanut ”kuukautislähettiläitä”, joista yksi on nuori ja urhea kongolainen Fazili. Hän puhuu nuorille kehon kehittymisestä ja haastaa opettajia keskustelemaan kuukautisista kouluissa. Hän kysyy kirkon johtajilta aiheellisen kysymyksen: pitääkö naisen jäädä pois seurakunnasta kuukautisten aikana, jos kirkolla ei ole kunnon vessoja? Hän neuvoo tyttöjä hakemaan apua kuukautiskipuihin ja opastaa hygieniassa. Fazilin koulutuksia seuratessa tulee mieleen, että hän taistelee melkoisia ”Goljatteja” vastaan – rohkeasti ja määrätietoisesti!

Kongon kaupunkien katuvilinässä olen katsonut värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneita kaunottaria ja miettinyt sitä, mitä kaikkea heidän sydämensä ja mielensä on viime vuosina käynyt läpi. Ei ole enää mikään uutinen se, että pahoinpitelyt, raiskaukset ja väärinkäytökset ovat arkea täällä. Uutinen olisi se, jos maailma todella asettuisi seisomaan näiden naisten ja lasten puolelle, ja vaatisi vääryyden loppumista. Sen ei luulisi olevan mahdoton tehtävä nykypäivän maailmassa, jossa muutenkin on kaikkea mahdotonta tehty mahdolliseksi. En tiedä olenko enemmän surullinen vai vihainen. Ehkä molempia!