Blogi

Maailmani muuttuu, kun kohtaamme kylän kaivolla

Kun kohtaamme kylän kaivolla, ymmärrän, että sinua ei turhaan sanota kansakuntasi selkärangaksi.

Aamukävelyni päätyy keskelle iloista ja yhteisöllisyyttä kuplivaa kohtaamista kylän vesipisteellä. Siinä pinoihin kasattujen värikkäiden ämpäreiden keskellä koetan tasata hengitystäni, ja ympärilläni parveilee kanga-kankain puettuja naisia.

Kylän naiset täyttävät vuorotellen vesisankojaan perheen aamuisia kotitöitä varten. Samalla he vaihtavat kuulumisia, ihmettelevät sateiden myöhästymistä ja harmittelevat maissijauhon kilohinnan nousua. Minut toivotetaan tervetulleeksi joukkoon hymyillen ja uteliain katsein.

Et saanut valita puolisoasi, jonka kanssa sinulla on 40 vuotta ikäeroa. Et myöskään sitä, ettet ole hänen ainoansa.

Sinä kysyt pilke silmäkulmassasi: ”Miksi kaikki se urheilu? Kantaisit vettä, niin kuntosi kohenisi! Katso nyt meidän suoraa ryhtiämme ja vahvaa selkäämme!”

Nauramme yhdessä, ja jatkan kanssasi matkaa ämpärisi käsissäni. Harmikseni en osaa vaivattoman näköisesti kiepauttaa vesiastiaa pääni päälle kuten sinä, mutta yritän sentään parhaimpani mukaan olla läikyttämättä vettä.

Päädymme naapurissa sijaitsevaan pihapiiriin, jossa vaatimaton asumuksesi seisoo. Kutsut minut aamuteelle.

Jutustelun lomassa kerrot, kuinka tämä talo on oikeastaan uusi, sillä edellisen kohdalle kaivosyhtiö perusti kaivoksen. Menetit kaiken sen, minkä eteen olit tehnyt työtä ja paikan, jota lapsesi kutsuivat kodikseen.

Mausteista ja makeaa maitoteetä olen juonut myös toisaalla. Kohtaamme savuntuoksuisessa hämärässä maasai-talossa. Sinä tarjoilet sitä tyynesti kahdenkymmenen pienen sormen tarratessa päälläsi olevaan ruudulliseen maasai shuka -kankaaseen. Hörppiessämme höyryävää teetä rauhoitat nälkäisen pienokaisen rinnallesi ja kaappaat toisen kainaloosi.

Et saanut valita puolisoasi, jonka kanssa sinulla on 40 vuotta ikäeroa. Et myöskään sitä, ettet ole hänen ainoansa.

Aivan muualla toisen pienokaisen nälkä on edennyt aliravitsemukseen asti. Kohtaamme mangopuun alla, jossa istumme maahan levittämälläsi olkimatolla. Sinä kohennat pääsi ylle vedettyä kitengeä saadaksesi kasvosi suojaan polttavalta auringolta. Samalla pyyhkäiset huomaamatta hikikarpaloita lapsesi vääntyneiltä kasvoilta.

Kysyn, miten itse voit ja mistä saat voimia vammaisen lapsesi hoivaamiseen. ”Ei ole muuta vaihtoehtoa”, vastaat.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taipua kaivosyhtiön edessä.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla vaimoksi jo lapsena.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa toivottomalta tuntuvaa taistelua kuihtuvan lapsen puolesta.

Mutta kyllä sinä tiedät senkin, kun sinulla on vapaus valita. Sinä valitset aina värikkäimmän kankaan, leveimmän hymyn, vieraanvaraisuuden ja ylvään ryhdin.

Lastesi tähden päätät aina nostaa katseesi huomiseen. Tiedäthän sinä, milloin voit valita. Ei sinua suotta kutsuta kansakuntasi selkärangaksi.

“If we are going to see real development in the world then our best investment is women.” ‒Desmond Tutu