Blogi

Kesäjuhliin alitehoisella Toyotalla

Helluntaiseurakuntien Juhannuskonferenssi on osa suomalaisten hengellisten kesäjuhlien perinnettä. Tapahtuma on järjestetty jo vuodesta 1945.

Minulle juhannus on hyvin henkilökohtainen juhla. Kerron siitä kohta lisää. Yleisesti ottaen juhannus on kesämökkien, juhannuskokkojen ja tyhjien keskustojen juhla.

Wikipedia virkistää muistiamme seuraavasti:

Juhannus tarkoittaa valon ja keskikesän juhlaa, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tienoilla. Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoon liittyvä juhla. Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tulee nimi juhannus. Joissakin murteissa juhannusta kutsutaan mittumaariksi.

Perheen kasvaessa taisimme pitää muutaman välivuoden telttakylästä. Mutta pian olimme mukana lastenrattaat savessa, ja niinpä myös lapsillemme konffa on yksi kesän must-jutuista.

Niin sanottuna vanhana juhannusaattona (24.6.) vietetään Juhan nimipäivää.

Lapsena se tarkoitti suklaapatukkaa mummilta ja papalta. Teininä sain sillä verukkeella aina isomman jäätelön Juhannuskonferenssin jätskikiskalta. Tosin ainakin kerran minun piti näyttää kirjastokorttia, että ihan oikeasti nimeni on Juha.

Helluntailaisille juhannus on konferenssijuhla.

”Ootko menossa konffaan?” on peruskysymyksemme kesän kynnyksellä. Se kysytään samalla itsestäänselvyydellä kuin ”moi, mitä kuuluu?” Jos sattuisi käymään niin, että ei ole menossa Keuruulle, pitää sille löytyä hyvä selitys.

Nuorena menin konferenssiin tyttöjen ja jäätelön vuoksi. Tytön löydettyäni sinne mentiin kavereiden kanssa ja taidettiin käydä yhdessä kokouksessa – tosin pizzajono vei siitä voiton jonkun laulun aikana.

Perheen kasvaessa taisimme pitää muutaman välivuoden telttakylästä. Mutta pian olimme mukana lastenrattaat savessa, ja niinpä myös lapsillemme konffa on yksi kesän must-jutuista.

Niin mukavaa siellä on olla, että useampana vuonna vuokrasimme halvimman asuntovaunun, mitä markkinoilta löytyi, ja ripustimme sen alitehoiseen Toyotaan. Konffaan piti päästä hinnalla millä hyvänsä.

Tarinallani saatan edustaa sukupuuttoon kuolevaa lajia. Aiemmin Juhannuskonferenssin kävijämäärä oli aina 30 000 henkilöä. Ei tarvinnut edes laskea, kun sen tiesi jo etukäteen.

Viime vuosina luku on sanottu jo paljon varovaisemmin. Mikään ei ole enää itsestään selvää. Juhannuskonferenssi saattaa olla kaarensa päässä. Varmaa on ainakin se, että elämme juhlien taitekohdassa.

Lasten puuhateltta, United Life, nuortenillat, puuroteltta, lähetysletut ja ystävien kanssa oloilu – siitä on meidän perheen konferenssi tehty. Onneksi nämä asiat voivat säilyä ilman telttoja, nurmikkokenttää ja mutterikioskia. Jonkinlaiset puitteet toki tarvitaan, mutta haluaisin ajatella joustavasti.

Konferenssin aika, paikka ja tyyli voivat muuttua – ihan samalla tavalla kuin suhde omiin lapsiin. Se saa ajan myötä uusia muotoja, mutta yhteydestä haluamme pitää kiinni kaikin mahdollisin keinoin.