Blogi

Mitä tekisit jos ainoa juomavesi löytyisi likaisesta joesta?

Ninarose vieraili Nepalissa kylässä, jossa kaikki perheet pääsevät nyt Fidan ansiosta vessaan.

Pienessä Sapnasivirin kylässä riisipellot ovat kultaantuneet korjattaviksi. Vilkutan tervehdykseksi mummolle, joka kerää sirpillä kaadettua riisiä. Saan vastaukseksi iloisen hymyn ja namaste-tervehdyksen, jossa kädet liitetään kohteliaasti yhteen.

Kokeneissa käsissä syntyy kauniita lyhteitä. Illalla lyhteet lastataan puhveleiden kyytiin ja kuljetetaan kotiin. Tai ihan vain selässä tai pään päällä jos puhveliin ei ole varaa. Harvalla täällä on – puhveli kun maksaa helposti tuhansia euroja. Jos sellainen perheessä on, siitä pidetään hyvää huolta. Puhveli pestään kiiltäväksi joessa ja se ruokitaan hyvin jokaisen työpäivän jälkeen.

Suomessa harva tulee miettineeksi, mitä vessattomuus tarkoittaa.

42:sta kotitaloudesta koostuva Sapnasivir merkitsee ’unelmaleiriä’. Nimi johtaa harhaan, sillä täällä harva elää unelmaansa. Kylän raitilla on mudasta tehtyjä taloja ja niitä asuttavat ihmiset, joilla ei ole maata. Valtio on antanut maan, mutta minkäänlaista infrastruktuuria ei ole. Siksi me teemme työtä täällä.

Vielä viisi vuotta sitten vesi haettiin läheisestä joesta. Kylän harvoista kaivoista tuli arsenikkipitoista vettä. Lapset kärsivät pitkistä ripulitaudeista. Tarpeet tehtiin peltojen reunoille ja sairaudet levisivät.

Monet perheet peseytyvät joessa.

Suomessa harva tulee miettineeksi, mitä vessattomuus tarkoittaa. Pojat käyvät pissalla nurkan takana, mutta tytöt ja naiset pidättävät tarpeitaan usein iltaan saakka. Ja mikä on helpoin tapa välttää vessahätä? Olla juomatta. Kuumilla alueilla se voi olla hengenvaarallista. Ja kun ilta hämärtyy, on pelottavaa mennä tarpeille kylän ulkopuolelle. Monissa maissa tyttöjä ahdistellaan ja jopa raiskataan vessamatkoilla.

Nyt jokaisella kylän perheellä on oma käymälä ja kaivo lyhyen kävelymatkan etäisyydellä. Olemme rakentaneet yhteensä 588 kaivoa yhdessä kyläyhteisöjen kanssa viimeisen kahdeksan vuoden aikana.

Nyt myös Sapnasivirissä näkee sekä naisia että miehiä, jotka kantavat puhdasta vettä Fidan kaivoilta kotiin saviruukuissa. Jokaisella kylän perheellä on oma käymälä ja syvävesikaivo lyhyen kävelymatkan etäisyydellä.

Työalueemme Kailalin maakunnassa, Luoteis-Nepalissa, käsittää 77 kylää. Olemme rakentaneet yhteensä 588 kaivoa yhdessä kyläyhteisöjen kanssa viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Nyt yli 23 000 henkeä saa juodakseen puhdasta vettä saastuneen veden sijaan. Tulokset ovat näkyviä. Lapset eivät sairastele, eikä kulkutauteja, kuten koleraa ja lavantautia, ole samassa mittakaavassa kuin ennen.

Tharu-heimon nainen perinteisessä asussaan, hakemassa vettä kaivolta, jonka Fida rakensi Sapnasivirin kylään yhdessä kyläyhteisön kanssa.

Hankkeeseemme kuuluu valistustyö. Kylä valitsee keskuudestaan neuvojat, jotka osallistuvat koulutuksiin ja opettavat yhteisönsä jäseniä.

Sapnasivirin neuvojat ovat ylpeitä työstään. Heitä kunnioitetaan ja kun he vierailevat kodeissa, he ovat tervetulleita vieraita. Hankkeen alkuvaiheessa neuvojat kertovat perusasioista: kuinka huolehditaan käymälän puhtaudesta ja käsihygieniasta, kuinka korjataan rikkoutunut vesipumppu.

Kun tieto lisääntyy, he puhuvat muista terveysasioista: rokotuksista, ruokahygieniasta, hyvästä ravinnosta, raskausajan tarkastuksista.

Miten nämä ihmiset pärjäävät täällä? Olen asunut Nepalissa nyt pari kuukautta ja tätä huomaan jatkuvasti miettiväni.

Lähtiessäni kylästä käyn vielä kylän keraamikon pajassa. Seuraan taitavien käsien työskentelyä ja katson, kuinka dreijalla syntyy kaunis ruukku. Ostan sen muistoksi ensimmäiseltä kenttämatkaltani.

Miten nämä ihmiset pärjäävät täällä? Olen asunut Nepalissa nyt pari kuukautta ja tätä huomaan jatkuvasti miettiväni. Vaikka työmme menee eteenpäin, on Nepalissa, yhdessä maailman köyhimmistä maista, edelleen miljoonia ihmisiä, joilla ei ole perustarpeita.

Kun palaan matkalta kotiin, harmittaa, kun suihkusta ei tule lämmintä vettä. Saman tien häpeän ajatuksiani: suurimmalla osalla nepalilaisista ei vettä tule koskaan. Vesi ei tule, vaan se kannetaan, joskus pitkänkin matkan päästä. Suurin osa maailman ihmisistä ei käy koskaan suihkussa, puhumattakaan lämpimästä vedestä.

Minulla ja lapsillani on aina puhdasta vettä. Miltä tuntuu äidistä, joka joutuu antamaan lapselleen likaista juomavettä? Hän tietää, että se aiheuttaa ripulia, mutta ilmankaan ei pärjää.

Suomessa valmistaudutaan näinä viikkoina joulun viettoon. Katuja koristavat jouluvalot ja kaupoissa soivat joululaulut. Ne tuntuvat täällä Nepalissa kaukaisilta, mutta myös meillä Kathmandussa on olohuoneessa pieni jouluseimi muistuttamassa tulevasta juhlasta. Sapnasiviristä tuomani saviruukku muistuttaa kirjahyllyssäni kylästä, jossa tarvitaan vielä paljon työtä, että siitä tulisi unelmien leiri. Ethän unohda Nepalin lapsia tänä jouluna?

Tule kummiksi Nepalin lapsille!