Fidan messupisteellä kävijät kirjoittivat viikonloppuna monta paperista pöytäliinaa reunoja myöten täyteen kannanottojaan siitä, millainen unelmamaailma ja -Suomi olisi vuonna 2030, miten kriisialueiden lapsia voisi auttaa ja paljonko Suomen pitäisi antaa rahaa kehitysyhteistyöhön.

Kehitysyhteistyöhön ”Nolla euroa”, kirjoitti nuori mies ja perusteluksi: ”Mikrolainat käyttöön”.

Voisin auttaa lapsia ”matkustamalla paikan päälle ja auttamalla muutenkin kuin lahjoittamalla, (esimerkiksi auttaisin koulussa)”, kirjoitti eräs teinityttö. Hänen noin 11-vuotias pikkusisarensa toivoi englanniksi, että ”ilmainen koulutus ja terveydenhuolto olisi saatavilla kaikille Suomessa ja maailmassa” ja että kaikki ihmiset hyväksyttäisiin synnynnäisistä ominaisuuksista riippumatta.

Työ kriisialueilla pysähdytti

Kävijöitä pysähdyttivät pisteellä Eväät elämään -kampanjan videot Irakin kurdialueen kouluista ja pakolaisten kokemuksista. Lasten hätä kosketti monia.

Eräs toistuviin sotiin turhautunut varttunut miesopiskelija Lähi-idästä kritisoi ankarasti Suomea tuesta kurdeille sodankäynnissä. Varustautuminen loi hänen mielestään alueellista epävakautta. Silti hänelläkään ei ollut pahaa sanottavana kansalaisjärjestöjen työstä vähemmistöjen auttamiseksi konfliktin keskellä.

Syntyjään kongolaista Emmanuelia ilahdutti tuttavien näkemisen lisäksi sekä Kirkon ulkomaanavun toiminta että Fidan laajeneva työ lasten koulunkäynnin tukemiseksi Kongossa (DRC).

-Täällä on niin paljon ihmisiä, näin Jyväskylästä tulleena, hän päivitteli huvittuneena.

Tapahtumaan osallistui auringon helottaessa koko viikonlopun noin 80 000 ihmistä, mikä tekee siitä Suomen suurimman ilmais- ja monikulttuurisuusfestivaalin.

Fida myymälöiden myyntipisteellä kävi jatkuvana virtana asiakkaita, kaiken ikäisiä festivaalikävijöitä. Tapahtumassa ensi kertaa mukana ollut kuukautiskuppiyritys Lunette piti esillä Fidan kanssa myös kampanjaa tyttöjen kuukautisin liittyvän häpeän poistamiseksi Tansaniassa ja Suomessa.

Yhteisö voi tukea tai ehkäistä radikalisoitumista

Fidan tuottamaan sunnuntain paneelikeskusteluun tehtiin viime tingassa muutos, kun Suomen vastarintaliikkeen perustaja ja entinen jäsen Esa Holappa oli estynyt sairastuneena. Keskusteluun liittyi kolmantena osanottajana maahanmuuttoasioista ja kunnallispolitiikasta vankan kokemuksen omaava lakimies Ville Hoikkala. Katja Köykän juontamassa puolen tunnin keskustelussa käsiteltiin radikalisoitumisen syitä ja lääkkeitä ehkäistä sitä.

–Paine, nurkassa olo ja ahdistus voivat saada ihmisen radikalisoitumaan, totesi kriisi- ja traumaterapeutti, pastori Janne Hassinen, joka on työskennellyt eri puolilla maailmaa.

Vasta insinööriksi valmistunut suomensudanilainen, lapsuudessaan kiintiöpakolaisena saapunut Angelina Arial pohti yhteisön vaikutusta, ja totesi terveen ja avoimen yhteisön estävän radikalisoitumista ja syrjäytymistä.

–Meillä kaikilla on ennakkoluuloja. Mutta miten käsittelemme ne: myönnämmekö että meillä on niitä? Kun kohtaan erilaisen ihmisen, olenko valmis oppimaan ja murtamaan ennakkoluuloni?

Panelistit keskustelivat myös anteeksiannon merkityksestä yksilölle, vaikka se ei tarkoittaisi väärien tekojen hyväksymistä.

Ovatko suurin turvallisuusuhka yksinäiset sudet?

Ville Hoikkalan mukaan yksinäisyys ja ”yön pimeinä tunteina koneella istuvat yksinäiset sudet” ovat suurin turvallisuusriski Suomessa.  Tämä on hänen mukaansa myös useiden ääri-ideologioiden synnyn taustalla. Lääkkeeksi hän tarjosi välittämistä.

–Parasta on katsoa lähipiiriä ja ottaa yhteyttä, jos ei ole pitkään aikaan kuullut jostakusta, että miten menee.

Sata vuotta sitten myös suomalaiset kääntyivät toisiaan vastaan. Hoikkala muistutti, että samantyyppistä kertomusta on helppo alkaa toistaa ja löytää vihollisuuksia eri ryhmistä, uskonnosta ja etnisyydestä riippumatta.

Angelina Arial kertoi itse kokevansa olonsa turvalliseksi Suomessa, minkä hän tajuaa ulkomailla käydessään. Janne Hassinen muistutti vielä, että koska kokemus elämästä on osin sukupolvinen, jokaisen sukupolven on tehtävä analyysi suurimmista haasteistaan ja ryhdyttävä toimiin.

Suomen sisukkain maahanmuuttajaperhe?

Festivaaleilla esitettiin myös valikoituja dokumenttielokuvia.  Ehkä suurinta huomiota jo etukäteen sai Ylen tuottama, toimittaja Olli Laineen ryhmän dokumentti syntyjään kosovolaisesta sotaa paenneesta Hetemaj’n perheestä, ”Kotimaa Kosovo-Suomi”.

–Isäni ja äitini olivat aina mukana, kun (Oulun seudulla sijaitseva) vastaanottokeskus järjesti asukkaille vierailuja lähiseudulle tai kursseja. He painottivat, kuinka tärkeää meille lapsille on oppia suomea, kertoi Fatbardhe Hetemaj, perheen politiikassakin vaikuttanut tytär saapumisesta uuteen kotimaahan 90-luvun alussa.

Dokumentissa paljon huomiota sai Hetemaj’n veljesten Perparimin ja Mehmetin jalkapalloharrastus, joka oli alun perin poikien pakotie Kosovon synkistä uutisista. Sittemmin pelaaminen vei heidät tahoillaan ammattilaisiksi ja pohtimaan valintoja kahden kotimaansa maajoukkueiden välillä.

Dokumentti paljastaa, kuinka maiden ”välillä” olemisessa perhettä satuttaa myös isän Miftarin haudan sijainti tämän viimeisen toiveen mukaisesti Kosovossa, kaukana Suomesta, jossa asuvat äiti Emine ja kolme sisaruksista perheineen.

Esityksen jälkikeskustelussa kiinnitettiin huomiota perheen toimivaan dynamiikkaan ja koskettavaan toisistaan huolehtimiseen. Esimerkiksi vanhin tytär Fatlume on sisäistänyt roolinsa toisille kurinpitävänä isosiskona. Toimittaja totesi Yle-Areenassakin julkaistun dokumentin teon olleen harvoja kertoja, kun kuvattavat eivät vaatineet tarkkaan tietää etukäteen, mitä kuvauksissa tapahtuisi.

Maailma kylässä -festivaalit järjestetään jälleen ensi vuonna ja teemana on muun muassa ilmastonmuutos. Fidan ja muut Taiga-lavan videoidut keskustelut voi katsoa tapahtuman verkkosivujen Live-osiossa: www.maailmakylassa.fi

Teksti ja kuvat: Päivi Simi-Kim