Albanialainen Eljo kasvoi rankoissa olosuhteissa. Seurakunta on kasvattanut hänestä nuoren miehen, joka näkee paremman tulevaisuuden.

”Asun Rruga Uran slummissa Tiranassa. Asumme pienessä talossa, joka on laittomasti rakennettu. Näen melkein joka päivä kadulla tappeluita, ja sellaiseen on myös helppoa joutua.

Perheet ovat hyvin köyhiä. Alkoholi ja muut päihteet ovat arkea monille.

Moni täällä on keskeyttänyt koulunsa jo alaluokilla. Koska suurimmalla osalla ei ole koulutusta, he ovat työttömiä. Jotkut elävät vain sillä, mitä löytävät roskiksista.

Myös minun vanhempani ovat kouluttamattomia. Isä on työtön ja äiti työskentelee siivojana. Heidän on ollut vaikeaa huolehtia kolmesta lapsesta, etenkin vanhimmasta veljestäni, jolla on Downin syndrooma.

Uusi reppu selässä kouluun

Kun olin lapsi, isäni oli usein humalassa ja riiteli. Halusin aina paeta tästä paikasta. Viihdyin tätini luona eri kaupunginosassa.

Ainut paikka, josta pidin täällä, oli seurakunta. Huomasin, että ihmiset siellä rakastivat minua. He rohkaisivat minua opiskelemaan ja taistelemaan paremman tulevaisuuden puolesta.

Kymmenvuotiaana osallistuin muiden lasten kanssa seurakunnan projektiin. Meitä tuettiin ja innostettiin menemään kouluun ja käymään peruskoulun loppuun. Muistan, mikä ilo oli saada uusi reppu, koulutarvikkeet, vaatteet ja kengät joka vuosi – ihan kuin muutkin lapset!

Mutta ei kyse ollut vain siitä.

Seurakunnassa saimme opiskella englantia ja musiikkia. Rakastin kitaran soittamista, ja seurakunta auttoi minua kehittämään lahjaani. Tärkeintä, mitä opin, oli se, että olemme kaikki samanarvoisia ja että Jumala rakastaa minua.

Seurakunnasta löytyi ystäviä

Sain peruskoulun päätökseen vuonna 2016. Seurakunnassa rohkaistiin minua jatkamaan johonkin ammatilliseen kouluun, ja päädyin opiskelemaan artesaaniksi. Opiskelen nyt toista vuotta.

Pari vuotta sitten liityin seurakunnan ylistystiimiin. Löysin sieltä hyviä ystäviä, jotka auttavat ja tukevat minua kaikissa tilanteissa. Tänä vuonna olen aloittanut vapaaehtoisena lasten kerhoissa, joissa autan askartelun ja pelien ohjaajana.

Ilman seurakuntaa en olisi se, joka olen tänään.

Seurakunta on auttanut minua tulemaan hyväksi ihmiseksi ja hauskaksi kaikkia kohtaan. Minusta on tullut uskovainen mies, joka haluaa palvella Jumalaa.”

Eljo, 17 vuotta, Albania