Blogi

Usko Toivo Rakasta

Äitienpäivän kynnyksellä ajatukseni kulkee maailman äitien vierelle.

Minä mietin Sinua äiti, joka kasvatat lastasi siellä, missä rauha on vierasta ja naapuritkin uhka. Sinulle minä rukoilen rohkeutta katsoa pystypäin kohti huomista.

Sinä kiireinen äiti, joka teet uraa ja kannat syyllisyyttä ajanpuutteesta, sinua minä ajattelen ja rukoilen sydämeesi toivoa. Rukoilen meille äideille viisautta jakaa aikamme oikein.

Sinä, joka suret tyhjää syliäsi  – sinua minä ajattelen ja suren kanssasi.

Sinua minä mietin myös, joka painoit pääsi kovalle pielustalle ja toivoit salaa, ettei aamu koskaan tulisi. Pyydän, että joku tulisi ja silittäisi kyyneleet poskiltasi, ja muistuttaisi, miten arvokas sinä olet.

Minun sydämeni särkyy puolestasi äiti, joka synnytit juuri esikoisesi kuunnellen samalla kun sissijoukot lähestyivät kylääsi. Huokaisen hiljaisen rukouksen puolestasi, että ehtisitte turvaan.

Minä haluaisin istua viereesi äiti, joka piilotat vammaisen lapsesi ja samalla rutistat sydämesi pieneksi ja kipeäksi. Piilotat hänet, sydämesi aarteen, yhteisösi häpeän ja pilkan takia. Tiedäthän, sinä et ole kirottu, eikä lapsesi – vaan sinulle on annettu lahja suoraan Jumalalta.

Toivo kantaa läpi häpeän, kivun ja surun.

Sinä, joka suret tyhjää syliäsi ja ihmettelet kaipuun syvyyttä – sinua minä ajattelen ja suren kanssasi. Sydämestäni toivon, että voisin lohduttaa sinua jotenkin. Toivon, että kaikesta huolimatta jaksaisit kurottaa kätesi kohti maailman lapsia.

Äitienpäivän kynnyksellä kuiskaan korvaasi Usko, Toivo ja Rakasta – etsi näistä sanoista sydämeesi laulu.

Usko näkee huomisen pimeimmässäkin yössä.

Toivo kantaa läpi häpeän, kivun ja surun.

Ja rakkaus, tuo Jumalan antama lahja, sitoo meidät lapsiimme, toisiimme ja tähän yhteisen maailman kulkuun tiiviisti. Sen voimin jaksamme kohdata huomisen, iloita hyvinä hetkinä, pyyhkiä kyyneleemme ja nousta puolustamaan tulevaisuutta, jota rakennamme lapsillemme. Jumala, Isä, joka kannattelee Sinua ja lapsiasi käsivarsillaan on piirtänyt kätensä hipiään nimesi – Hänkö sinut hylkäisi.

Vielä minä ajattelen sinua äiti ja rukoilen rinnallesi ihmisiä, jotka kaikista pimeimmän hetken tullen muistuttavat siitä, että usko ei ole kuollut, toivo elää ja rakkaus on ikuinen.

Siksi usko, toivo ja rakasta. Lujemmin kuin koskaan.