Jumalan tarkka huolenpito
Olen vierailulla Nerminan (nimi muutettu) pienessä kodissa, joka sijaitsee eräässä romanikylässä Bosniassa. Olemme yhdessä Toivon kipinä -työryhmän kanssa liikkeellä keräämässä materiaalia joulukampanjaa varten.
Nyt saamme kuulla Nerminan tarinan. Hänellä on ollut vaikeita jaksoja elämässään: puolison kuolema, sairautta ja vastuunottamista muistakin lapsista kuin omistaan. Köyhyys tuo omat ongelmansa, kun on haastavaa löytää rahaa lääkkeisiin ja sairaalakuluihin, jos niitä tulee. Välillä mökistä katkaistaan sähköt, koska lasku jää maksamatta. Se ei ole tahallista, vaan priorisointia, sillä ensin on saatava ruokaa lapsille.
Nermina on saanut kokea myös ihmeitä elämässään. Hän kertoo päivästä, jolloin ymmärsi Jumalan olevan todellinen. Hän oli jälleen vaikeassa taloudellisessa ahdingossa. Juuri tuona päivänä hän oli itkenyt, että miten selviytyä, kun kaikki keinot saada rahaa jostain irti oli käytetty. Tilanne oli lohduton. Juuri sinä päivänä Elvira, Fidan Bosnian kummitiimin koordinaattori, tuli käymään Nerminan luona. Tietämättä mitään Nerminan ahdingosta, Elvira oli jo matkatessaan kylälle miettinyt ja rukoillut, kenelle antaisi lahjoituksena tulleen rahasumman. Kun Elvira ja Nermina tapasivat, Elvira koki, että juuri hänelle tuli tuo raha antaa. Nerminalle tämä oli suuri ihme! Hän ymmärsi, että on olemassa joku, joka näkee oikeasti hänen tarpeensa. Elvira sai todistaa naiselle siitä, miten Jumala on oikeasti olemassa ja mitä rukouksen avulla voi tapahtua.
Hän ymmärsi, että on olemassa joku, joka näkee oikeasti hänen tarpeensa.
Kun kuuntelin Nerminan tarinaa, mieleeni tuli vastaava tapahtuma omasta elämästäni vuosia sitten. Mieheni oli silloin nuorisopastorina seurakunnan palveluksessa ja minä äitiyslomalla kotona kahden lapsen kanssa. Tulot olivat minimaaliset ja myös me olimme tiukoilla, jos jotain ylimääräistä rahantarvetta tuli eteen. Muistan elävästi erään päivän. Fakta oli se, että minulla ei ollut yhtään rahaa enää jäljellä. Ei oikeasti yhtään. Tiesin, että lapsilisäraha oli tulossa seuraavana päivänä. Mutta juuri siinä hetkessä olin avuton. Kaupasta olisi pitänyt hakea jotain tosi tarpeellista.
Yllättävä kirje
Rukoilin Jumalan puoleen ja pyysin apua. Kun menin postilaatikolle hakemaan päivän postia, en osannut edes kuvitella, mitä siitä seuraisi. Posti oli nimittäin tuonut kirjeen, joka oli leimattu muutama päivä aiemmin ihan toisella puolella Suomea. Kuoressa ei ollut lähettäjän nimeä eikä sitä löytynyt kirjeen sisältäkään. Kun avasin kirjeen, siellä oli kaksikymmentä euroa! Kirjeessä oli myös pieni viesti, jonka mukaan anonyymi lähettäjä oli ollut rukouksessa ja saanut sydämelleen lähettää meille tuon summan. Mikä ajoitus ja mikä ihme!
En voinut muuta kuin kiitellä Jumalaa Hänen suurenmoisesta huolenpidostaan. Hän tietää tarkalleen meidän tarpeemme ja vastaa niihin tahtonsa mukaisesti.
Kun kerroin tätä omaa kertomustani Jumalan avusta Nerminalle, huomasin, miten se kosketti häntä. Samassa ymmärsin sen, miksi olen tuon oman kokemukseni elänyt silloin joskus. Siksi, että nyt sain jakaa sen täällä, pienessä romanikylässä, Nerminan kanssa!
