Fidan hanke onnistui vähentämään Debre Zeitin kaupungin hiv-tartuntoja merkittävästi.

Kun Elsa Alemu aloitti työt Fidan ja paikallisen kumppanin hiv-hankkeessa Etiopian Debre Zeitissa vuonna 2005, ei hiv:stä juuri haluttu puhua ääneen. Hiv oli likainen ja häpeällinen virus. Väärät uskomukset elivät villeinä, ja sairauden mukana tarttunut suunnaton häpeä piti oikean tiedon leviämisen kurissa.

Fidan hanke vaikutti osaltaan siihen, että vuoteen 2010 mennessä hiv-tartuntojen yleisyys oli pudonnut kolmeen prosenttiin, kun hankkeen alkaessa tartuntoja oli jopa seitsemällä prosentilla väestöstä. Debre Zeitin kaupungissa ja sen lähialueilla 135 000 ihmistä oli käynyt hiv/aids-testeissä ja sairastuneiden asema oli parantunut. Hanke päättyi vuonna 2014.

Elsa Alemu, joka on ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, kiersi työnsä alkuaikoina aids-potilaiden luona auttamassa niin kodin kuin sairauksien hoidossa. Häpeän ja tartunnan pelon vuoksi monet sairastuneista olivat vuodepotilaina kotonaan, ilman kunnollista hoitoa tai lääkitystä.

Elsa muistaa erityisesti tapauksen, jossa sairastunut tyttö oli eristetty ulkokäymälään. Perhe pelkäsi tartuntaa ja sairauden mukanaan tuomaa häpeää.
– Leimautuminen oli raskas taakka sairastuneelle ja hänen perheelleen ympäröivässä yhteiskunnassa. Seurakunta mukaan lukien, Elsa sanoo.

Ennakkoluulot ovat tiedon puutetta

Elsa Alemun työhön kuului sairaanhoidon lisäksi väärän tiedon korjaaminen ja valistaminen aids-potilaiden perheissä ja ympäröivässä yhteisössä.
Suurimpia haasteita hiv:n hoidossa ovat ennakkoluulot. Fida on tehnyt töitä niiden kitkemiseksi Etiopiassa ja muualla itäisessä Afrikassa jo vuosien ajan. Tulokset ovat olleet kannustavia – moni hiv-positiivinen on saanut pelon ja häpeän tilalle ihmisarvoisen elämän.

Hiv-tartuntaan liittyvät ennakkoluulot ovat pääosin tiedon puutetta. Kun oikeaa tietoa ei ole, valheelliset ja pinttyneet uskomukset pysyvät hengissä.
Esimerkiksi Itä-Afrikassa hiv mielletään usein liki pelkästään prostituoitujen ja suonensisäisten huumeiden käyttäjien ongelmaksi. Sen ajatellaan leviävän liki itsestään ja johtavan aina kuolemaan.
Vahvana elää myös ajatus, että hiv on Jumalan rangaistus synnistä.

Stigma eli häpeän lyömä leima pahentaa ongelmaa. Pelko tartunnan paljastumisesta estää sairastuneita hakeutumasta hoitoon ja lisää sairauden henkistä taakkaa. Tämän takia hiv on myös ihmisoikeuskysymys.

Seurakunnat mukana talkoissa

Fidan hankkeen päämääränä Etiopiassa oli vähentää hiv-tartuntojen määrää ja tukea hiv:n takia kärsiviä. Stigmojen purkaminen mahdollisti oikean avun ja tiedon jakamisen. Tartuntojen määrä alkoi pikku hiljaa vähentyä. Kun ennakkoluuloja ja vääriä uskomuksia saatiin kitkettyä, myös sairastuneiden olot paranivat.
– Hankkeen antama rohkaisu sairastuneille auttoi heitä yrittämään uudelleen elämän normaalia jatkamista, hiv-hanketta seurannut Anu Heikkilä kertoo Etiopiasta.

Fida tuki rahallisesti hoitoa tarvitsevia lääkityksen hankkimisessa sekä aidsin takia orvoksi jääneitä. Monet sairastuneet alkoivat kuntoutua lääkityksen ansiosta ja vahvistuivat siinä määrin, että pystyivät aloittamaan oman elannon tienaamisen.

Hiv:stä ja aidsista pidettiin valistustilaisuuksia seurakuntien vastuunkantajille ja kyläyhteisöille.
– Vielä -90-luvulla aidsista ei juurikaan täällä ääneen puhuttu. Vuosituhannen vaihteessa valtavat määrät ihmisiä kuoli aidsiin, minkä jälkeen asiaan alettiin vasta kiinnittää enemmän huomiota, Heikkilä kertoo.

Asennemuutoksen ansiosta seurakunnista on tullut tärkeä hengellisen, psykologisen ja fyysisen tuen antaja. Ihmisiä yhteen kokoava seurakunta on hyvä paikka jakaa oikeaa tietoa eteenpäin.