Suomen lähetysneuvosto kokoontui pohtimaan uskonnon ja kehityksen tulevaisuutta. Kristillisten järjestöjen kehitysyhteistyö nähdään edelleen luotettavana ja tehokkaana niin ulkoministeriössä kuin kentälläkin.

Suomen lähetysneuvoston kehitystyöryhmän järjestämän tilaisuuden sisältö painottui uskonnon ja kehityksen suhteeseen sekä ulkoministeriön ja uskonnollistaustaisten järjestöjen välisiin suhteisiin. Teemapäivässä kuultiin puheenvuoroja niin ulkoministeriön, järjestöjen kuin tutkijoiden taholta.

Ulkoministeriöllä hyviä kokemuksia

Ulkoministeriön vastuuvirkamies Olli Ruohomäki kiitteli puheenvuorossaan uskonnollistaustaisten järjestöjen tekemää työtä ja piti sitä erityisen arvokkaana. Hän toi esiin työn korvaamattomuuden ja erityislaatuisuuden: uskonto avaa monia ovia.

Ruohomäen mukaan uskonnollistaustaiset järjestöt esimerkiksi yltävät köyhistä köyhimpien keskuuteen. Seurakuntien läsnäolo heikoissa valtioissa, erityisesti syrjäisillä seuduilla, on vahvempaa kuin valtioiden.

Kiitosta Ruohomäeltä sai myös pitkäjänteisyys. Uskonnollistaustaisten järjestöjen toiminta on hänen mukaansa paremmin ankkuroitunutta kuin muiden kansalaisjärjestöjen, sillä paikalliset kirkot jäävät vaikka projekti loppuisi. Ruohomäki kuitenkin myös myönsi, että uskonnollinen tausta voi olla ajoittain taakka.

Ruohomäki kertoi, että tyypillisimpiä ongelmia uskonnollistaustaisten järjestöjen kanssa ovat kulttuurisensitiivisyyteen liittyvät asiat. Lisäksi kritiikkiä usein aiheuttaa varojen käytön epäselvyys: onko kyse avustustyöstä vai kirkollisesta työstä?

– Euroopassa eletään poliittisen korrektiuden maailmassa. Kaikki on tehty arvovapaaksi. Jotta saa valtion rahoitusosuuden täytyy olla aika varpaillaan ja saa täyttää niitä kuponkeja, Ruohomäki kuvaili. Myös asenteellisuutta on Ruohomäen mukaan joskus havaittavissa virkamiehistössä.

– Avunantajien tulee ehdottomasti työskennellä uskonnollistaustaisten järjestöjen kanssa. Tarvitaan ymmärrystä siitä, mitä ne tekevät, Ruohomäki korosti.

Kritiikki sokeaa tuloksille?

Helsingin yliopiston akatemiatutkija Päivi Hasu pohti esityksessään sitä, miten valtion sekulaarina toimijana tulisi suhtautua uskonnollistaustaisiin järjestöihin. Hasu pohti, onko uskonnosta hyötyä vai haittaa. Vaikka uskonnolliset yhteisöt ovat voimavara, tapahtuu niiden sisällä myös väärinkäytöksiä.

Vaikka Hasun mukaan uskonnollisten toimijoiden työn tehokkuudesta on näyttöä, saa se silti vastustusta. Hasun mukaan uskonnollistaustaisten järjestöjen työn puolustaminen saa monet tiedemaailmassa kysymään: ”etkö ole yhtään kriittinen?”

Uskonto vaikuttaa käytäntöihin

Lähetysyhdistys Kylväjän työaluevastaava Hans Rönnlund toi esiin uskonnollistaustaisten järjestöjen toimimisen ongelmakohtia. Suurimpia ongelmia työssä voivat hänen mukaansa kohdemaassa olla esimerkiksi poliittisen vallan asettamat ongelmat tai kirkon rajoitettu toiminta maassa.

Muun muassa Fidalle työskennellyt vapaa tutkija ja kehitysyhteistyökonsultti Jorma Kuitunen keskittyi omassa puheenvuorossaan pohtimaan kristinuskon lähestymiskulmia kehitykseen.

Valtion rahoittamaan kehitysyhteistyöhön liittyy tiettyjä säädöksiä, kuten käännyttämiskielto. Kuitusen mukaan tästä syystä on myös tärkeää tehdä ero uskontoon käännyttämisen ja kääntymisen välille: kääntymisen rajoittaminen tarkoittaisi uskonnonvapauden rajoittamista. Mikäli ihminen haluaa kääntyä kristityksi kokemansa perusteella, sitä ei voida rajoittaa.

– Evankeliumi ei ole vain matkalippu tuonpuoleiseen vaan lähde ihmisarvoiseen elämään sekä luomisen että lunastuksen piirissä, perusteli Kuitunen.