Ajankohtaista

Elämäkerran julkaissut Toimela oppi Pohjois-Koreassa: ”Ensin elämä, sitten työ”

Juhannuksena julkaistaan Markku Toimelan elämäkerta. "Salakahvilla Pohjois-Koreassa" -uutuuskirja kertoo Toimelan kokemuksista Pohjois-Koreassa, Bangladeshissa, Mongoliassa ja Suomessa.

– Monelta taholta kyseltiin, milloin tehdään elämäkerta. Minä vaan naureskelin, koska en pitänyt tarinaani kirjan arvoisena, Toimela avaa kirjan taustoja.

Kyselyjen toistuessa parin vuoden ajan Toimela kysyi arvostamiensa henkilöiden mielipidettä asiaan. Yksi heistä oli Kaj Aalto, josta tuli lopulta Toimelan elämäkerran toinen kirjoittaja.

– Aloitin haastattelemalla Markun perhettä sekä muita avainhenkilöitä. Markun vaimo Merja teki myös aikajanan, mikä oli olennainen apuväline Markun kirjavan elämän hahmottamisessa, Aalto kertoo.

– Tunsimme jollain tasolla jo ennestään, mutta kirjan kirjoittaminen syvensi ystävyytemme todella luottamukselliselle tasolle. Saunoimme sekä kävelimme paljon, ja jaoimme toisillemme henkilökohtaisiakin asioita, joita ei kirjaan päätynyt.

 

”Jos ei ole sementtiä, et vala”

 

Kirjoitusavulle oli tarvetta, sillä Toimelalla on lukihäiriö. Lukihäiriöstään huolimatta Toimelakin kirjoitti prosessin aikana pari sataa sivua tekstiä.

– Kirjaa kirjoittaessamme ymmärsin, että voin jatkossa kirjoittaa ansioluettelooni lukihäiriön. Koska minulla ei ole kirjallista lahjakkuutta, se rajoite on aktivoinut muita lahjojani, optimistinen Toimela iloitsee.

Markku Toimela ei nuorena viihtynyt kirjojen parissa, joten hän ei ole opiskellut pisintä mahdollista oppimäärää Aristoteleen ajattelusta. Sen sijaan hän on koulutukseltaan autoasentaja sekä eräopas, joka osaa rakentaa ääriolosuhteissa.

– Jos ei ole sementtiä, et vala, vaikka suunnitelmassa lukisi niin. Silloin pitää olla luova.

 

Pohjois-Korea on jäävuoren huippu

 

Nimestään huolimatta uutuuskirja ei kerro vain Pohjois-Koreasta. Pohjois-Koreassa Toimelalle on kertynyt työpäiviä kahden vuoden edestä.

Tätä ennen Toimela on ollut kaksi vuotta Mongoliassa rakentamassa kristillistä radioasemaa, antamassa humanitaarista apua ja asentamassa sairaalatarvikkeita. Lisäksi hän on ollut kuusi vuotta Bangladeshissa auttamassa tulvan uhreja, rakentamassa lastenkoteja sekä peruskorjaamassa rakennuksia.

– Markun pyyteetön halu auttaa on ensin tullut esille Bangladeshissa ja Mongoliassa, minkä vuoksi olen vakuuttunut siitä, että hänen myötätuntonsa pohjoiskorealaisia kohtaan on hyvin syvää, Aalto pohtii.

 

Pjongjang on kuin oma maansa

 

Pohjois-Korean suljetuilla alueilla ei kuka tahansa pääse liikkumaan. Suomalainen Fida on työskennellyt maassa jo 20 vuotta, ensin humanitaarisen avun ja myöhemmin kehitysyhteistyön saralla.

Vuosien varrella ja pitkäaikaisella työllä maahan on rakennettu luottamukselliset suhteet. Tämän luottamuksen turvin Markku Toimela voi toimia myös maaseudulla, jossa elämä on toisenlaista kuin pääkaupungissa.

– Pääkaupunki Pjongjangissa on ihan kaikkea, mitä länkkäri keksii haluta. Se on melkeinpä oma maansa, Toimela tiivistää.

Fidalla on kehitysyhteistyöhankkeet Jongjun ja Sepon alueella. Esimerkiksi Jongjun siemenperunaprojekti yksin auttaa yli 100 000 ihmistä ja välillisesti suurempaa joukkoa.

– Projektin myötä pohjoiskorealaiset ovat saaneet siemenperunan viljelystä tietoa ja osaamista, joka leviää. Ja suun terveyteen keskittyvässä projektissa koulutetaan kouluttajia kouluttamaan, jolloin vaikutus moninkertaistuu.

Oppiminen ei kuitenkaan ole ollut yksisuuntaista, vaan myös pohjoiskorealaiset ovat opettaneet Toimelalle jotain.

– Vieraillessani maassa kuulen järjestelmätaloudessa elävien pohjoiskorealaisten suusta toistuvasti: ”Ensin elämä, sitten työ.” Olen jäänyt miettimään, mitä sanonta voisi tarkoittaa omassa elämässäni, Toimela pohtii.

Markku Toimela, Kaj Aalto: Salakahvilla Pohjois-Koreassa, 240 sivua, julkaisija Docendo.