Fidan blogistivieras Sanna Hedman kertoo koskettavalla tavalla naisten arvosta. Mitä tapahtuu, kun nainen tulee kohdatuksi ja autetuksi? Mistä naiset saavat elämäänsä toivon kipinän?

Tuhansia vuosia on veden hakeminen ollut eri puolilla maailmaa pitkälti naisten tehtävä. Vettä on haettu kaivoilta, lähteiltä, järvistä ja joista, jopa sulatettu lumesta. Vesi on elintärkeä elementti. Äidit ovat ylläpitäneet katraansa elämää juottamalla, syöttämällä, hoitamalla ja opettamalla.

Kirjoitan tätä tekstiä kotonani tontilla nimeltä Kaivola. Lukuisat 1800-luvun rakennukset Kaivolan välittömässä läheisyydessä huokuvat mennyttä aikaa. Raittimme rakennuksineen on Kanta-Hämeen parhaiten säilynyt vanha kyläyhteisö. Kaivo oli aikanaan tärkeä kyläläisille. Se oli kaikkien yhteiskäytössä. Nykyisin vesi solahtaa meille, kuten monille muillekin, putkia pitkin ja helposti hanasta. Kätevää, mutta ei itsestään selvää joka puolella maailmaa. Vieläkin naiset hakevat vettä kaivoilta ja muista paikoista.

Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaaminen kaivolla noin kaksi tuhatta vuotta sitten puhuttelee vielä tänäkin päivänä. Jeesus osoitti käytöksellään, että jokainen ihminen on tärkeä. Samarialaiset olivat juutalaisten silmissä halveksittuja, eikä miehillä ollut tapana puhutella vieraita naisia. Naisia pidettiin alempiarvoisina. Jeesus osoitti, että etnisellä taustalla, sukupuolella, oppineisuudella tai muilla tekijöillä ei ole merkitystä ihmisarvoon. Hän rakastaa jokaista. Kun hän nostaa esiin naisen, hän nostaa esiin ihmisen itseisarvona.

Jeesus osoitti käytöksellään, että jokainen on tärkeä.

Samarialaisen naisen itsensä on vaikea käsittää, että juutalainen mies puhuu hänelle, vihatulle kansalaiselle ja vieläpä naiselle. Yhtäkkiä hän onkin arvostettu. Siitä huolimatta, että hänellä on menneisyytensä ja nykyisyytensä. Hän on mykistynyt. Hänet on kohdattu, hänet tunnetaan. Hänen on kerrottava tämä ihmeellinen sanoma koko kaupungille; miehen, joka näin hänet kohtaa ja tuntee, täytyy olla Kristus.

Vanhan Testamentin puolella nainen nimeltä Hagar oli joutunut erämaahan. Eväät repusta olivat loppuneet, vesi leilistä. Hänen lapsensa oli nääntymäisillään eikä hän kestänyt katsoa tätä, vaan jätti tämän pensaan alle ja siirtyi itse etäämmälle. Äidin tehtävänä kuuluisi olla lapsensa rinnalla kaikissa tilanteissa. Hagar todennäköisesti koki epäonnistuneensa elämässä ja nyt vanhemmuudessakin. Hänet oli hylätty ja ajettu erämaahan. Nyt hän pelkäsi menettävänsä lapsensa eikä pystynyt olemaan tämän rinnalla viimeisinä hetkinä.

Mutta Jumala kuuli pojan itkun. Hän sanoi: ”Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta.” Jumala ei tuominnut Hagaria, epäonnistunutta ja hylättyä naista, vaan antoi uuden mahdollisuuden. Jumala avasi Hagarin silmät niin, että nainen huomasi lähellään olevan kaivon, haki vettä ja juotti lastaan. Kun Hagar oli kohdattu, hän jaksoi itsekin taas auttaa. Hän oli saanut toivon kipinän ja jaksoi uskoa tulevaisuuteen. Hänen poikansa selvisi, kasvoi aikuiseksi ja Jumala oli hänen kanssaan.

Kun Hagar oli kohdattu, hän jaksoi itsekin taas auttaa. Hän oli saanut toivon kipinän ja jaksoi uskoa tulevaisuuteen.

Joskus epätoivo ja masennus sokaisevat meidät niin, että emme näe lähdettä, joka on lähellämme. Jeesus kertoi samarialaiselle naiselle, että hänellä on antaa elävää vettä. Se, joka juo sitä vettä, mitä hän antaa, ei koskaan janoa. Nainen sai voiman tästä elävästä vedestä. Hagar samoin.

Jeesuksesta, elävän veden lähteestä, saa moni nainen tänäänkin voimaa ahertaessaan arjen keskellä: ukrainalainen romaninainen hoitaessaan perhettään vaatimattomissa oloissa, etiopialainen nainen hakiessaan vettä kuuman auringon alla, suomalainen nainen pukiessaan lapsiaan lämpimästi pakkassäähän. Koska Jeesus on elävä veden lähde, hänen yhteydessään saa jokainen nainen kokea olevansa perillä, kuin kotona, arvostettu ja rakastettu. Kun saa itse kokea rakkautta, haluaa myös rakastaa, levittää toivon kipinää lähimmäisilleen ja ympäristöön. Rakkaus on elementti, joka sytyttää roihun ja valon kaikkialla maailmassa. Ja valo voittaa aina pimeyden.

Kun saa itse kokea rakkautta, haluaa myös rakastaa, levittää toivon kipinää lähimmäisilleen ja ympäristöön.