"Minua surettaa, koska en ole päässyt kouluun. Haluaisin oppia lukemaan ja kirjoittamaan."

Etelä-Nepalissa lähellä Intian rajaa asuva Raj, 18, tietää, miltä tuntuu kun kaikki ovet on suljettu. Rajin kotikylän yhteisö kuuluu kastittomaan musahar-kansanryhmään. Suurin osa kyläläisistä on maattomia peltotyöläisiä, ja elinolot ovat kaikilla mittareilla Nepalin köyhimmät.

– Toiset kastit pitävät meitä daliteja saastaisina ja he vihaavat meitä. Kun menen hakemaan vettä, ylempikastiset eivät anna minun tulla kaivolle. He eivät päästä minua sisään taloonsa, Raj havainnollistaa.

Eväät elämään -keräys auttaa Nepalin kastittomia lapsia kouluun! www.evaatelamaan.fi Yhden nuoren saaminen lukutaito-opetukseen maksaa vain noin 7 euroa. Auta Rajin kaltaisia, lahjoita keräykseen!

Joitakin vuosia sitten perheen isä kuoli ja vastuu toimeentulosta jäi äidin ja kolmen tyttären harteille.

– Minun piti lähteä maatyöläiseksi. Teen töitä joka päivä, jotta perheeni tulee toimeen. Kaipaan isää, hän piti meistä huolta, Raj kertoo.

Lapsuuden haave voisi toteutua

Kun kylään kuusi vuotta sitten avattiin ensimmäinen koulu, tyttö olisi vielä ikänsä puolesta ehtinyt mukaan opetukseen. Mutta Rajin vastuulla on paljon. Päivä kuluu töissä, lehmien hoidossa, nuorempien sisarusten hoidossa, polttopuiden haussa ja ruoanlaitossa.

Rajin nuoremmat sisarukset, 12-vuotias Sanju ja 5-vuotias Amir lähtevät kouluun joka aamu. Se surettaa Rajia, sillä hän ei koskaan saanut samaa tilaisuutta.

– Lapsena haaveilin, että oppisin lukemaan ja kirjoittamaan.

Raj kertoo, ettei koskaan ole ajatellut, että hänestä voisi tulla mitään.

– Mutta jos kaikki olisi mahdollista, haluaisin opettajaksi.

Fidan ja paikallisen kumppanijärjestön tuella  kylässä on aloitettu koulun toiminnan kehittäminen ja lukutaito-opetus. Rajillakin on mahdollisuus päästä mukaan lukutaitoryhmään.

–  Jos nyt saan mahdollisuuden mennä opetukseen, olen hyvin iloinen. Haluaisin oppia lukemaan ja kirjoittamaan ja odotan kovasti, että opettaja auttaa minua, Raj iloitsee.