Pablo ja Merja Waris viettivät vuosia shuar-heimon parissa Ecuadorissa. He perustivat seurakuntia kallonkutistajina tunnetun viidakkoheimon kyliin.

Warikset lähtivät lähetystyöhön Ecuadoriin vuonna 1986. Pablo työskenteli lähetyslentäjänä MAF-järjestön palveluksessa. Lennoillaan hän tutustui shuar-heimoon.

Shuarit elävät Ecuadorin ja Perun vaikeakulkuisella sademetsäalueella. Heimo on tullut kuuluisaksi vanhasta tavastaan kutistaa vihollissotilaiden kallo.

Waristen sydämessä alkoi kyteä kipinä shuarien saavuttamiseksi. Pablo kokosi kolmihenkisen evankeliointiryhmän shuar-uskovista ja lensi heidän kanssaan viidakkokyliin Jeesus-filmi mukanaan.
– Kun laskeuduimme, etsimme kyläpäällikön ja pyysimme luvan yöpyä ja näyttää filmi.
– Arkipäivisin piti lentää, ja reissuja kyliin tehtiin viikonloppuisin. Tämä ei ollut helppoa perheelle, muistelee Pablo, joka vieraili yli 50 shuar-kylässä.

Lopulta mies päätti jättää lähetyslentäjän tehtävät ja keskittyä shuareihin. Warikset muuttivat viidakkoon.

Irti päihteistä ja kotiväkivallasta

Warikset huomasivat, että alkoholi oli varsin monessa shuar-perheessä ongelma. Naiset valmistavat perinteistä chicha-olutta keittämällä maniokkia tai banaania.
– Chichaa käytetään juomana ja se täyttää vatsan. Mutta alkoholinkäyttö on ongelma, monet elävät joka päivä nousuhumalassa, Pablo kertoo.

Päihteet ja holtiton elämä olivat shuar-heimoon kuuluvan Josén arkea, kunnes Jumala puuttui peliin. José kertoo, kuinka hän löysi uuden elämän Jeesuksessa. Katso video!

Evankeliumi on tuonut muutoksen parempaan: monessa perheessä alkoholinkäyttö on jäänyt, eivätkä miehet enää hakkaa vaimojaan humalapäissään.
– Kerran yhdessä kylässä kaljabaarissa tuli kahdeksan ihmistä uskoon. Juominen jäi, alettiin kokoontua jonkun kodissa ja lukea Jumalan Sanaa, Pablo iloitsee.

Evankeliumi levisi shuar-alueella pienin askelin. Warikset jakoivat ilosanomaa ensin omassa ystäväpiirissä ja naapurustossa.

Uskoon tulleiden joukosta löytyi ajan myötä niitä, joilla oli intoa ja hengellistä kypsyyttä ottaa vastuuta työstä. Pablon mielestä oli ensiarvoisten tärkeää, että seurakunnan johtaja oli paikallinen.

Haikeat jäähyväiset

Pablo ja Merja Waris tekivät työtä kahdessatoista shuar-kylässä ennen paluuta Suomeen kesällä 2014.
– Kumai, Kuakash, Kawa, Chapintsa, luettelee Pablo kyliä.

Chapintsa oli pariskunnan viimeisin työalue. Waristen lähtöjuhla pidettiin vielä hieman keskeneräisessä rukoushuoneessa. Juhla kesti kokonaiset seitsemän tuntia, ja ilmapiiri oli haikea.

Pablo oli muistuttanut paikallisia, että joskus tulee jäähyväisten aika ja työ jää kokonaan heille. Ero shuar-yhteisöstä ei kuitenkaan ollut helppo.
– He olivat meille hyvin rakkaita, toteaa Pablo hiljaa.
– Vaikka shuarit ovat ilmaisultaan suomalaisia, he itkivät ja sanoivat meille, että olemme shuarien todellisia ystäviä.

Lisää lähetystyön kuulumisia Etelä-Amerikan viidakoiden ja suurkaupunkien uumenista voit katsoa Fidan youtube-kanavalta:
Shuar-heimoon kuuluva Jose kertoo, kuinka löysi uuden elämän Jeesuksessa.
9-vuotias kolumbialainen Adriana käy koulua suomalaisen kummin tuella.
Ecuadorilainen Maria perusti seurakunnan.
Huumeviljelijästä pastoriksi. Juan jätti kokan viljelyn ja ryhtyi julistamaan Jeesusta. Juanin elämä päättyi traagisesti.