Turvattomana, ilman isää

Sota on repinyt perheet erilleen. Monet lapset ovat orpoja, ovat menettäneet ainakin toisen vanhemmistaan tai eivät tiedä, missä vanhempi on. Ilman vanhempaansa Bidibidissä elävät lapset ovat turvattomassa ja haavoittuvassa asemassa.

Sota ja sairaudet ovat hajottaneet perheitä – kuka pitää huolen? Kuka ohjaa askeleita? Kuka neuvoo?  Nabilan isä menehtyi AIDSiin. Fiona ei tiedä lainkaan, missä hänen vanhempansa ovat.

En tiedä, missä äiti on. Sota erotti meidät.

Isä katosi jo aikaisemmin. Tätinsä ja tämän lasten kanssa Ugandaan paennut Fiona haluaisi jatkaa opintoja, mutta hänellä ei ole rahaa eikä ketään, joka voisi kustantaa opinnot. Rahattomuus ei ole ainoa este koulutiellä. Tyttöjen koulutie voi hidastua ja ellei jopa katketa myös kuukautissuojien puutteeseen. Jos niitä ei ole, tulee kuukausittain taukoja koulussa käymiseen.

20-vuotias Rose menetti isänsä jo Etelä-Sudanin puolella, kun kapinalliset ottivat hänet kiinni. Hän pakeni yhdessä äitinsä ja viiden sisaruksensa kanssa. Nyt kolmevuotiaat kaksoset syntyivät pölyisen tien varressa kesken pakomatkan. Rose kuvaa arkeaan vieraassa maassa ilman isää haasteelliseksi.

-Koska isä on menehtynyt, ei ole ketään, joka auttaisi rakentamaan savimajan, Rose sanoo.

Raskaat arkiset työt ja perheen ruokkiminen ovat täysin Rosen ja hänen äitinsä vastuulla, sillä isää ei ole ja sisarukset ovat liian pieniä. Tulonlähteitä ei ole. Veden hakumatka on pitkä ja asukkaille jaettujen ruoka-annosten kokoa on jouduttu vähentämään pandemian seurauksena. Kahdeksi kuukaudeksi tarkoitettu annos ei riitä, minkä takia äiti ja pikkusisarukset kärsivät ja itkevät paljon. Polttopuita kerätessä paikalliset asukkaat jahtaavat toisinaan Rosea tai varastavat heidän panga-veitsensä, joilla he leikkaavat puita ja ruohoa.

Kuka puolustaisi heitä?

Millaista elämä olisi ilman vanhempia? Ilman turvaverkkoa, tukea ja apua?