Kongolainen rauhannobelisti 2018, 64-vuotias gynekologi ja erikoislääkäri tohtori Denis Mukwege vieraili lokakuun lopussa kolme päivää Suomessa tavaten seurakuntalaisia, päättäjiä, poliitikkoja ja viranomaisia eri tilaisuuksissa. Hän edustaa Fidan kongolaista CEPAC-kumppanikirkkoa, jonka johto osallistui vierailuun ja joka on mahdollistanut työmme Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Denis Mukwege halusi erikoistua nuorena lääkärinä synnytyksiin mutta sen sijaan hänen sairaalaansa alkoi saapua raiskattuja naisia ja tyttöjä. Heitä oli usein julmasti ja hengenvaarallisestikin kohdeltu aseellisten joukkojen käsissä. Mukwegen kanssa pitkään työskennelleet jo eläköityneet suomalaiset, erikoissairaanhoitaja Mirja Reinikainen ja kirurgi Veikko Reinikainen lapsineen, ovat muistelleet yhteisiä kokemuksiaan Rakas Kongoni-juhlassa Helsingin Saalem-seurakunnassa julkaistussa Mirjan samannimisessä kirjassa Rakas Kongoni.

Mukwege ja Reinikaiset ovat työskennelleet Kongon itäosien levottomilla alueilla, joilla kymmenet aseelliset ryhmittymät taistelevat mineraalikaivostoiminnasta. Yhdessä he perustivat Lemeran vuoristosairaalan ja vuonna 1999 Panzin sairaalan, jossa Mukwege toimii ylilääkärinä.

–Kongo opetti minut iloitsemaan siitä, mitä minulla on, eikä valittamaan siitä mitä minulla ei ole, Mirja kuvaili.

Hänen puolisonsa muisteli yli 17 vuoden työn lähetyslääkärinä olleen ”käytännön saarnaa”, kun paikalliset eri uskontoiset ihmiset syrjäseudulla toivat toinen toistaan vaativampia leikkauspotilaita hänen vastaanotolleen. Mukwege on kuvaillut Veikkoa oppi-isäkseen. Yhdessä he kerran esimerkiksi joutuivat pakenemaan luotisateessa Lemeran vuoristosairaalan tietä.

Ei pelkkä raiskaus vaan totaalinen tuho

Maan konfliktin järkyttävin piirre on seksuaalinen väkivalta, jota käytetään sota-aseena ja joka kohdistuu naisten ohella yhä nuorempiin lapsiin, jopa vauvoihin. Mukwegen tiimi on hoitanut Panzin sairaalassa noin 55 000 seksuaalisen väkivallan uhria. Tämä on tehnyt hänestä ihmisoikeustaistelijan, joka peräänkuuluttaa oikeutta raiskausten uhreille maassa, jossa raiskattu yleensä joutuu perheensä ja yhteisön hylkimäksi.

–Raiskausten suorittaminen on organisoitua toimintaa. Sillä ei ole tekemistä seksuaalisuuden kanssa, vaan sitä käytetään uhrin, perheen ja yhteisön tuhoamiseen, Mukwege lataa.

Hän on nähnyt raiskausten kaikkein kammottavimman puolen. Osa aseellisista ryhmistä sieppaa naisia seksiorjiksi ja osa myös tietoisesti tuhoaa uhrien genitaalialueita eri keinoin. Pikkulasten vammat ovat äärimmäisen vakavia, jos koko alapään elimistö on vammautunut. Raiskausta mahdollisesti seurannut pidätyskyvyttömyys viimeistään tekee raiskatusta hylkiön.

Mukwege muistutti myös pettyneenä, kuinka Kongossa vuosina 1993-2003 tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista vuonna 2010 valmistunut YK:n ”Mapping” -raportti ”pölyttyy edelleen jossain pöytälaatikossa New Yorkissa”. Vuosikymmeneen raportissa todennetuille sadoille vakaville ihmisoikeusrikkomuksille ei ole tehty mitään.

Vientimineraalit ylläpitävät Kongossa konfliktia

Mukwege puhui painokkaasti kotimaansa kriisin taustalla olevasta kaivannaisteollisuudesta. Hänen muistutti että Kongolla (entinen Zaire) on ollut ratkaiseva asema teollisen maailman muutoksessa, ensin kumin ja sitten kaivannaisten tuotannossa. Nyt hänen mukaansa ”kuolema kulkee taskussamme”. Esimerkiksi peräti 80 prosenttia matkapuhelinten akkuihin käytettävästä koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta. Siksi hän peräänkuuluttaa kansainvälisten teknologiayhtöiden ja kuluttajien vastuuta, pöyristyneenä joidenkin tapaamiensa yritysjohtajien asenteesta.

–Vedotkaa kaupan ja tuotantoketjun läpinäkyvyyden puolesta! Yksien edistys ei voi perustua siihen että toiset kärsivät!

Helsingissä järjestetyissä Fidan tilaisuuksissa puhui myös ministeri Elisabeth Rehn, joka on Mukwegen ystävä ja tutustui aikoinaan myös Reinikaisiin ainoina Kongon Bukavussa asuvina suomalaisina. Hän muisteli ensimmäistä kohtaamistaan Reinikaisten kanssa Afrikassa:

–Huomasin että mehän tulemme hyvin juttuun!

Rehn oli itse ajamassa Kansainvälisen sotarikostuomioistuimen yhteydessä toimivan uhrirahaston perustamista. Mukwegen antamasta esimerkistä hän nosti esille tärkeän seikan maailmassa, jossa ”(merkki)liput eivät enää suojele siviilirakennuksia vaan niistä on tullut kohteita”:

–Yksikin ihminen voi saada aikaan muutoksen.

Katso tallenne Rakas Kongoni -yleisötilaisuudesta Helsingin Saalem-seurakunnassa sunnuntaina 27.11.2019