Romaniperheet iloitsevat kummityöstä Kosovossa. Sen ansiosta jokainen perheenjäsen voi oppia lukemaan.

­– Puolisoni oli ennen töissä mekaanikkona, mutta nykyisin hänen on mahdoton löytää töitä. Työskentelen nyt siivoojana toimintakeskuksessa. Aikaisemmin siivosin leipomoa, kertoo Azbije, jonka kolme lasta käyvät toukokuussa käynnistyneen kummiohjelman läksykerhoa Pristinassa, Kosovon pääkaupungissa.

Romaniäiti on erittäin tyytyväinen, että lapset saavat apua ja huomiota. Toivon talossa on lämmintä ja siistiä. Lapsilla on silminnähden mukavaa. Läksykerhoissa he saavat päivittäin apua etenkin matematiikassa ja albaniankielessä. Myös englanti kuuluu valikoimaan. Nuoremmille lapsille on esikouluryhmä. Tarvittaessa myös vanhempia yli 10–vuotiaita lapsia autetaan perustaidoissa.

Pristina vaikuttaa ensinäkemällä siistiltä ja kansainväliseltä kaupungilta, menneiden sotien jälkeen. Monet nuoret aikuiset kuitenkin jättävät maan, jossa ei ole työtä. Useimmat romaniperheet elävät äärimmäisen kurjissa oloissa, syrjäytyneinä.

Romanikorttelissa tapahtuu

Pristinan köyhissä romanikortteleissa sataa vettä ja betoniseinissä rapistuu maali. Autolla mahtuu hädin tuskin kulkemaan päällystämättömillä kuoppaisilla kujilla. Siirrymme erääseen kotiin sisälle; asunnossa on karua ja hieman vetoisaa. Istumme alas patjoille ja tervehdimme. Olen kuullut, ettei perheen elämä ole ollut helppoa.

Olemme hädin tuskin päässeet jutunjuuresta kiinni naisten kanssa, kun isä keskeyttää meidät ja kertoo poissa tolaltaan, että alkamassa on vaikeat sukuneuvottelut. Poistumme kiireesti vihaisten miesäänten jäädessä toisaalle kaikumaan. Pihalla lapset tepastelevat kaatosateessa, osa sukkasillaan.

Vedän yhden lapsista hetkeksi suojaan sateenvarjon alle. Kummiohjelmassa hänelle ja muille lapsille avautuu mahdollisuus, jota heillä ei muuten olisi.

Tytär kannustaa pikkuveljeä ja äitiä

Toisessa romanikodissa on erilainen tunnelma. Sisällä on lämmin, kodikasta ja valoisaa. Kokonainen perhe asuu kuitenkin vain yhtä, puuhellan lämmittämää huonetta samassa talossa miehen vanhempien ja sedän perheen kanssa. Lasten isä on paraikaa naapurimaassa hankkimassa vanhoja kenkiä myyntiin. Yhdellä seinällä on koraaninsäetaulu, ja televisiosta tulee lastenohjelmaa.

Perheen 8-vuotias Almire-tytär haluaisi tulla isona lääkäriksi. Hän lähtee läksykerhoon 5-vuotiaan pikkuveljensä Argentsin tueksi. Ohjaajien mukaan ujo pikkupoika on hiljalleen rohkaistumassa. Myös perheenäiti Sadbere saa vihdoin opetella lukemaan naisten lukutaitoryhmässä.

Kun Sadbere oli lapsi, oma äiti ei päästänyt häntä kouluun siinä pelossa, että ainoalle tyttärelle voisi sattua jotain koulumatkalla. Sadberen puoliso kävi koulua aikoinaan kahdeksanteen luokkaan asti. Nyt myös Almire opettaa äitiä tehdessään läksyjä. Tyttären koulu pitää perheen seudulla.

– Haaveilen isommasta kodista, jossa lapset voisivat leikkiä pihalla, kertoo Sadbere.

Tämäkin perhe on saanut kummityön kautta uuden mahdollisuuden toteuttaa tulevaisuudessa unelmansa.

Etsimme vielä 50 kummia Kosovoon tukemaan romanilasten koulunkäyntiä. Lisäksi köyhät romanilapset naapurimaissa Albaniassa ja Bosnia-Hertsegovinassa tarvitsevat kummeja. Haluaisitko sinä tai tuttavasi sytyttää heille toivonkipinän alkamalla kummiksi, noin eurolla päivässä? Lisätietoa

 

Kuva: Sadbere sekä lapset Almire (vas.) ja Argents iloitsevat läksykerhosta Toivon talossa.

Kuvaaja Hanna Huokuniemi ja kirjoittaja Päivi Simi-Kim vierailivat keväällä Kosovossa.