Pikku pitäjästä Espanjaan

Paulina lähti suorittamaan Fida Short -jaksoa Espnjaan Vamos training -lähetysharjoittelun  kautta. Lue lisää Paulinan kokemuksista alta.


Olen Paulina Mankinen 23-vuotias lähihoitaja Etelä-Suomesta. Maaliskuussa 2022 elämääni tuli iso muutos, kun Jumala kutsui lähtemään Espanjaan, Torreviejaan. Mielessäni oli ollut lapsesta asti ulkomailla tehtävä avustustyö, mutta en olisi ikinä uskonut tai edes halunnut sen olevan Espanjassa. Asiat kuitenkin etenivät niin nopeasti ja sujuvasti, että kolmessa viikossa olin tutustunut Espanjassa tehtävään työhön, varannut lentoliput ja valmis lähtemään.

Torreviejaan päästyäni alkoi uusiin ihmisiin ja työtehtäviin tutustuminen. Vaikka paikka, ihmiset, kieli ja kaikki oli uutta, noin viikon päästä koin jo olevani kuin kotonani. Nopeasti vahvistui ajatus, että vaikka en itse kokenut Espanjaa omaksi paikakseni, Jumalan suunnitelma oli toisenlainen ja huomasin pian, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Normaaliin viikkooni kuului ruuanjakelussa auttamista, lasten kerhoja ja pyhäkoulua, musliminaisten kerhoa, suomalaisessa ja espanjalaisessa seurakunnassa auttamista sekä evankeliointia kadulla. Joka päivä muiden uskovaisten kanssa oleminen alkoi vaikuttaa nopeasti omaan elämään positiivisella tavalla. Jumalan johdatus ja varjelus näkyi pienissäkin asioissa arjen keskellä.

Harjoittelun aikana olen oppinut entistä enemmän luottamaan Jumalaan ja antamaan kaikki asiat Hänen käsiinsä. Myös kahdenkeskisen ajan viettäminen Jumala kanssa on korostunut. Hän pitää huolen meistä ja tietää meidän tarpeemme. Sain huomata, kuinka Jumalaa kiinnostaa myös ne asiat, mitkä meille on tärkeitä. Harjoittelun aikana sain asioita muilta ihmisiltä, joita välillä en edes tajunnut kysyä heiltä, mm. hyvän polkupyörän ja kitaran saaminen olivat molemmat isoja rukousvastauksia.

Uuden kielen opetteleminen oli kauhistuttava ajatus ennen matkaan lähtöä. Jumalan avulla uudet sanat jäivät mieleen ja pikkuhiljaa yksinkertaisista asioista puhuminen alkoi onnistumaan. Tilanteissa, joissa kielitaito ei riitä, täytyy käyttää luovia menetelmiä ja koittaa selittää käsillä näyttäen. Joissakin tilanteissa omien ajatuksien ilmaisu tuntui hankalalta vieraalla kielellä ja siitä seurasi hetken ikävä suomen kieltä ja suomalaisia ihmisiä kohtaan. Suurempaa koti-ikävää en kuitenkaan kokenut, mikä yllätti itsenikin hieman. Uudet ihmiset ja uusi arki tulivat nopeasti normaaliksi ja tärkeäksi, että en kerennyt ikävöimään sen enempää rakasta kotimaata.

Harjoittelu Espanjassa on vahvistanut ajatusta ja halua tehdä lähetystyötä ulkomailla.
Innolla jään odottamaan mitä Jumala keksii tulevalle:)