Vammaiset kärsivät Kongossa kaksin verroin

Afrikassa vammaisten lasten ajatellaan usein olevan perheelleen kirous, ja heitä piilotellaan poissa muiden silmistä. Vammaisen lapsen vanhempia syytetään usein noituuden harjoittamisesta. Kun vanhemmilta kysyy, montako lasta heillä on, niin yleensä he laskevat vain terveet lapset.

Vammaiset lapset kokevatkin Kongossa lähes neljä kertaa enemmän syrjintää kuin muut lapset. Vammaiset myös elävät köyhyydessä lähes puolet todennäköisemmin kuin muut.

Konfliktitilanteet lisäävät vammautuneiden lasten määrää: Jokaista sodassa kuollutta lasta kohden vammautuu kolme lasta. Konfliktit lisäävät vammaisuutta mutta vähentävät vammaisiin kohdistuvaa tukea.

Vanhempien täytyy maksaa normaalien koulumaksujen ja oppimateriaalien lisäksi muun muassa lapsen koulukuljetus ja koulunkäyntiavustaja. Näistä syistä johtuen vammaiset lapset eivät yleensä pääse Kongossa kouluun, koska vanhemmilla ei ole tähän varaa.

Vammaisten lasten erityistarpeita ei myöskään yleensä ole otettu kouluissa huomioon eikä vammaisille lapsille ole järjestetty koulukuljetusta.

Kongon tuliperäinen maa on hyvin epätasainen, mikä vaikeuttaa vammaisten ja vammautuneiden lasten kulkemista. Koulut eivät yleensä ole esteettömiä.

Kun lapsi ei pääse kouluun vammansa vuoksi:

  • Hän ei pääse kehittymään täyteen potentiaaliinsa.
  • Hänen itsetuntonsa ja omanarvontuntonsa kuihtuvat.
  • Hän ei pysty käyttämään lahjojaan, luovuuttaan ja kykyjään.
  • Hän kokee yhteisössään ulkopuolisuuden tunnetta.
  • Ulkopuolelle jääminen vahvistaa häpeän tunnetta.