Syrjinnän ja köyhyyden kierteessä

Burundissa elävän batwa-kansanryhmän parissa näkee, mitä köyhyys todella on.  

Pyöreät majat on rakennettu risurungoista, jotka on peitetty ruoholla. Majan oven virkaa ajaa usein vanha, reikiä täynnä oleva kangasriepu. Vaikka majassa ei ole ikkunoita, valosta ei ole puutetta: majan seinät ja katto ovat täynnä reikiä, joista aurinko paistaa savilattialle. Sateen tullen vesi tulvii myös majan lattialleMaalattialla on usein vain kolme kiveä, joiden varaan kattila laitetaan ruoanlaittoa varten. Ei peittoja, vaatteita – ei mitään muutakaan. Majassa ei ole myöskään mitään, mikä suojaisi malariaa levittäviltä moskiitoilta. 

Batwojen ainoat vaatteet ovat yleensä värjäytyneet Afrikan punamullasta. He pitävät samoja vaatteita yötä päivää ja myös nukkuvat ne päällä savilattialla. 

Köyhimmistä köyhimmät 

Itä-Afrikassa sijaitseva Burundi on yksi maailman vähiten kehittyneistä valtioista. Jopa 80 prosenttia sen asukkaista kärsii köyhyydestä. Kaikkein eniten köyhyydestä kärsivät batwat. 

Metsästäjä-keräilijänä elantonsa hankkineet batwat ovat menettäneet elämäntapansa, sillä saaliit ovat kadonneet muun muassa metsien hakkuiden vuoksi . He alkoivat valmistaa saviruukkuja, mutta myöskään niiden valmistus ei enää tuo elantoa. Muoviset astiat ovat syrjäyttäneet taidokkaasti valmistetut saviruukut. 

Heiltä puuttuvat syntymätodistukset, joita ilman ei voi saada henkilöllisyystodistusta. Ilman henkilöllisyystodistusta ei taas voi hankkia sairausvakuutusta, joka tarvitaan terveydenhuollon piiriin pääsemiseksi. Heillä ei tosin edes ole varaa hankkia 0,5 euroa maksavaa henkilöllisyystodistusta ja 1,5 euroa maksavaa sairausvakuutusta. Ilman henkilöllisyystodistusta myös maan omistaminen on mahdotonta.  

Batwa-perheet syövät yleensä vain kerran päivässä – jos ovat onnekkaita. On kuitenkin yleistä, että he saavat aterian vain 2-3 päivän välein.  

Syrjitty heimo 

Batwat kuuluvat ns. pygmeihin, jotka ovat kokeneet historian aikana valtavasti syrjintää. Ruandan kansanmurha kohdistui vuonna 1994 myös batwoihin, ja arvioiden mukaan kolmasosa batwoista kuoli kansanmurhan yhteydessä. Heitä onkin kutsuttu kansanmurhan unohdetuiksi uhreiksi. Heitä kuoli kymmeniä tuhansia myös toisen Kongon sodan yhteydessä. 

Batwoja asuu myös Ruandassa, Ugandassa sekä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Heitä on ajettu pois metsästysmailtaan ilman korvaavaa asuinpaikkaa, minkä vuoksi he asuvat usein yhteisöjen syrjäseuduilla. Syrjinnästä johtuen batwat elävät Burundissa usein eristäytyneinä muista etnisistä ryhmistä.  

Vain aniharva pääsee kouluun 

Batwat eivät yleensä käy koulua. Koulunkäynti on Burundissa ilmaista, mutta vanhempien täytyy kustantaa muun muassa lasten koulupuvut, koulumateriaalit ja mahdolliset koulun korjaukseen tarvittavat kulut. Vanhempien pitäisi myös pystyä tarjoamaan lapsilleen tarpeeksi ruokaa, jotta he pystyvät käymään koulua. Tämä kaikki on monille batwa-perheille mahdotonta. 

Batwa-lapset myös erottuvat muista lapsista pukeutumiseltaan, ja muut lapset välttelevät heitä. Batwa-kylissä ei ole saatavilla vettä peseytymiseen ja vaatteiden pesemiseen, ja lapset kärsivät usein myös monista ihovaivoista.