Syksyllä käyttöön otettava uusi lähettihuollon malli tukee lähetystyöntekijöitä eri puolilla maailmaa. Tavoitteena on työssä jaksaminen, terveet ihmissuhteet ja jumalasuhde.

Lähetystyöhön liittyy paljon sankaritarinoita, uhrautumista ja niin lähettäjien kuin lähtijöiden milloin hiljaisia, milloin julkilausuttua odotuksia.

Työn arki on kuormittavaa: kulttuurierot rassaavat ja työnkuvat saattavat olla epämääräisiä ja rajattomia. Ihmissuhteet hiertävät, jos yhteisistä pelisäännöistä ei ole sovittu.

Lähettihuollon tavoitteena on tukea työntekijöiden hyvinvointia ja ehkäistä kentällä väsymistä ja myötätuntouupumusta. Myötätuntouupumusta esiintyy auttamistyössä, kuten hoito- ja sosiaalialoilla, seurakunnallisissa tehtävissä ja myös lähetystyössä.

‒ Lähettihuollon pääpaino on ennaltaehkäisyssä. Työntekijöitä tuetaan jo ennen kuin ongelmat ehtivät syntyä tai ainakaan paisua, kertoo Fidan hallintojohtaja Soili Hyvönen.

Ennaltaehkäiseminen on Hyvösen mukaan yksinkertaisesti kentän arkipäivän asioiden jakamista.

‒ On tärkeää, ettei jää yksin, vaan on joku toinen peilaamassa, jakamassa ja purkamassa asioita.

Uusi malli tarjoaa lähetille rinnalla kulkijan

Lähettihuollossa otetaan tänä syksynä käyttöön uusi malli, joka perustuu mentoreihin. Fidan, IK-opiston ja HELP:n yhteistyössä on toteutettu mentorikoulutus, josta on valmistunut 13 henkilöä ja lisäksi 15 kouluttautuu parhaillaan.

Fida tekee lähettihuollossa yhteistyötä myös Suomen Lähetysneuvoston ja siihen kuuluvien lähetysjärjestöjen kanssa.

‒ Tarve lähettihuollon kehittämiselle tuli kentältä. Kyselyistä tuli ilmi, että lähetit kaipaavat lisää tukea työhönsä, kertoo Hyvönen.

Mentorijärjestelmä on hyvin kattava: mentoreita löytyy kaikilta alueilta ja heillä on taustallaan erilaisia työtehtäviä lähetystyöstä, kehitysyhteistyöstä, humanitaarisista avustustehtävistä ja teltantekijänä toimimisesta. Mentoreina he toimivat oman työn ohessa.

Mentoritiimit eli niin sanotut care-tiimit on jaettu alueellisesti. Kullakin tiimillä on kokenut vastuuhenkilö. Euroopan tiimiä vetää Ruut Turunen, Aasian tiimiä Ulla Dahlen ja itäisen Afrikan ja Lähi-idän tiimiä Katja Köykkä. Tiimit järjestäytyvät tänä syksynä ja esittäytyvät kenttäväelle lähettipäivillä.

Seurakuntaa tarvitaan jatkossakin

Soili Hyvösen mukaan tavoitteena on saada jokaiselle uudelle lähtijälle oma mentori. Mentoroinnista tehdään lähtövaiheessa kirjallinen sopimus, johon on kirjattu yleisperiaatteet.

‒ Rohkaisemme lähettejä terveisiin työskentelymalleihin, ihmissuhteisiin ja jumalasuhteeseen.
Lähtijä itse valitsee mentorinsa. Mentorisuhde jatkuu vähintään vuoden mutta voi jatkua vaikka koko kentälläoloajan. Vaikka pääpaino on uusissa työntekijöissä, voidaan kentällä jo olevillekin läheteille etsiä mentori.

‒ Oleellista on, että mentorisuhde toimii. Ihannetapauksessa ainakin ensimmäinen tapaaminen olisi kasvotusten ja jatkossa voidaan käyttää skypeä. Mentorointi on tietysti luottamuksellista, muistuttaa Hyvönen.

Uusi mentorijärjestelmä ei poista työnantajan vastuuta omasta työntekijästään ja tämän hyvinvoinnista. Jatkossakin lähettäjä- ja työnantajaseurakunnan tulee huolehtia lähetistään. Soili Hyvönen suosittelee ihan yksinkertaista yhteydenpitoa ja kiinnostuksen osoittamista.

‒ Kannattaa kysyä, mitä kuuluu ja olla kiinnostunut lähetin elämästä, työstä, arjesta ja jaksamisesta. Tämä tietysti edellyttää aktiivista yhteydenpitoa.

 

 

”Kaikki lähtee sydämen asenteesta”

Sielunhoidon asiantuntija Ulla Dahlen on nähnyt ja kenttätyössä itsekin kokenut, että lähettejä kuormittavat monet stressitekijät. Uuden kielen ja kulttuurin keskellä eläminen on vaativaa. Samaan aikaan oma tukiverkosto on kotimaan jälkeen ohentunut.

‒ Ei pidä unohtaa myöskään hengellistä sodankäyntiä, se on totta ja oma lisänsä tässä yhtälössä, Dahlen muistuttaa.

Opiskellessaan sielunhoitoa Yhdysvalloissa Dahlen kohtasi lähettejä, joiden rajat olivat alkaneet hämärtyä. Tämä saattoi ilmetä vahingollisten nettisivujen etsimisenä, päihteiden käyttönä ja kriisinä omassa jumalasuhteessa.

‒ Pelkkä puhuminenkin auttaisi, mutta kun ei ole voitu työstää omaa kuormaa, omaa kipua täytyy turruttaa jollain tavoin.

Näkymättömällä jalustalla

Ulla Dahlen on havainnut, että edelleen lähetystyöntekijä helposti nostetaan ”näkymättömälle jalustalle”. Tosin suorituspaine voi asua myös lähetin omassa mielessä.

‒ Lähetti on pätevä, positiivinen ja hengellinen ja jaksaa vain.

Dahlen kuitenkin kysyy, kenelle lähetti voi olla rehellinen, jos häntä väsyttää ja hän joutuu käymään taisteluja.

‒ Voiko kotiseurakunnan edessä itkeä ja sanoa, että ei jaksa – menettämättä omaa arvoaan?
Dahlen alleviivaa sitä, että mentoroinnin merkitys on ajoituksessa. Ajoissa puhuminen auttaa.

‒ Mentori on rinnalla kulkija, ei terapeutti eikä sielunhoitajakaan. Kun asioista aletaan puhua riittävän ajoissa, mentori monesti riittää.

Dahlenin mukaan mentorin on tärkeää hahmottaa lähetin elämäntilanne ja asiat, joissa tämä kaipaa tukea. Niitä voivat olla kulttuuriin sopeutuminen, ihmissuhteet tai omaan palvelutehtävään liittyvät kysymykset.

Hyvä mentori on hyvä kuuntelija. Hän ei välttämättä anna valmiita vastauksia vaan kysyy oikeita kysymyksiä ja auttaa mentoroitavaa itse löytämään ratkaisuja.

‒ Voisimme kysyä itseltämme: olenko sellainen ihminen, että toinen uskaltaa puhua minulle?

Luottamusta rakentamaan

Ulla Dahlenin unelmana on se, että lähetystyöntekijöillä on rinnalla kulkija niin lähtövaiheessa, kentällä ollessa kuin kotimaahan palatessa.

Dahlenilla itsellään on vino pino opintoja takanaan: maisterintutkinto kliinisestä sielunhoidosta ja tohtoriopinnot sielunhoidon koulutuksesta ja ohjauksesta. Hän kuitenkin korostaa sydämen asenteen merkitystä.

‒ Täytyy olla laupias ja armahtavainen toista ihmistä kohtaan ja kiinnostunut hänestä. On tärkeää rakentaa keskinäistä luottamusta ja toinen toistensa tuntemista.

‒ Niin tärkeitä ja hyödyllisiä kuin työkalut ovatkin, kaikki lähtee sydämen asenteesta.