Viikoittainen muistutus!

Jumalasta tehdään usein olkinukke, jota on helppo mätkiä. Kirjoittaja kertoi olkinukkea hakkaaville ystävilleen, että heidän luomansa olkinukke ei juurikaan muistuta todellista Jumalaa. Kuvalähde: Wikimedia Commons / Andrew Tatlow (Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0)
Jumalasta tehdään usein olkinukke, jota on helppo mätkiä. Kirjoittaja kertoi olkinukkea hakkaaville ystävilleen, että heidän luomansa olkinukke ei juurikaan muistuta todellista Jumalaa. Kuvalähde: Wikimedia Commons / Andrew Tatlow (Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0)

Saara

Kirjoittaja opiskelee brittiläisessä yliopistossa ja on seurakuntansa sekä Fidan lähettämä teltantekijä. Hän kirjoittaa kerran kuukaudessa julkaistavaa blogia Hengenveto-sivustolle (www.hengenveto.fi).

Perjantaisin järjestetään yliopistollani jumalanpalvelus kristityille opiskelijoille. Sinne eri kirkkojen pastorit tulevat vuoroviikoin puhumaan. Viikosta toiseen aiheena tuntuu olevan evankeliumin perussanoma. Baptisti, anglikaani, metodisti, helluntailainen.. Jokainen jakaa tavallaan evankeliumin ytimen. Kuukauden kuluttua jo tuumin, että jaahas taas tämä sama saarna!

Eräänä tiistaina väittelyjoukkueeni illanistujaisissa nousi puheenaiheeksi kristinuskon Jumala. Pöydän ääressä väittelijät, jotka osaavat välttää kiihkoa ja argumentointivirheitä väitellessään politiikasta tai etiikasta sortuivat straw man -argumentointivirheeseen Jumalasta puhuttaessa.

Straw man tarkoittaa, ettei hyökkää vastustajan argumenttia vastaan, vaan vääntää toisen osapuolen argumentista naurettavan möykyn ja hyökkää sitä möykkyä vastaan. Keskustelussamme he tekivät Jumalasta vastenmielisen ja sitten hyökkäsivät sitä Jumalaa vastaan.

”Miksi kristinuskon Jumala on kateellinen? Miten Jumala saa päättää mikä on hyvää? Miksi niin sadistinen, epäluotettava, kaukainen?” he kysyivät.

Sanoin, ettei tuo ole kristinuskon Jumala. Tunnen Hänet. Saanko kertoa? Kerroin Jumalasta, joka rakastaa ja on absoluuttinen hyvä. Jumalasta joka loi ja siksi tietää mikä on luoduilleen parasta. Jumalasta, joka antoi vapaan tahdon ja valmisti pelastuksen lahjaksi sille, joka uskoo.

Muutaman päivän kuluttua kävelin kuunvalossa kotiin kristityn ystäväni kanssa, jonka leuka väpätti. Häntä ahdisti, kun hän ei ollut rukoillut hirveästi eikä kertonut paljon kenellekään Jeesuksesta. Hän mietti, että jos Jeesus nyt tulisi hakemaan omansa, pääsisikö hän taivaaseen. Taas sain kertoa, pelastuksesta, joka ei riipu teoista vaan ristillä riippuneesta Kristuksesta.

Tajusin eläväni maailmassa, jossa armo hukataan monella eri tavalla. Sen viikon jälkeen kaipasin jo perjantaita, jolloin pastori tuli taas muistuttamaan meitä: ei ole toista evankeliumia − ainoastaan se, jossa Jumalan armo riittää!

Saara, 23.2.12

Lähetä kommentti