
Kiiminkiläinen Esa Koskela aloitti Fidan lipaskerääjänä puolisen vuotta sitten Eväät elämään -kampanjassa. Lipaskerääjä ei pelkää pakkasta.
Työmuoto ei ollut hänelle ihan uusi, sillä hän oli toiminut aiemmin lipaskerääjänä Yhteisvastuukeräyksessä.
– Jäin vuosi sitten eläkkeelle ja minulla on nyt enemmän aikaa vapaaehtoistyölle, sanoo Esa.
Hän toimii Kiimingissä lipaskeräysten yhdyshenkilönä.
– Työhöni kuuluu kerääjien rekrytointi ennen keräysten alkua, kampanjajulisteiden esillepano sekä yhteydenotot paikallismediaan tarkoituksena saada näkyvyyttä keräykselle. Lopuksi tilitän keräyksen tuoton Fidalle.
Esa kuuluu myös Fidan Nopean toiminnan joukkoihin (NTJ) ja lähtee kadulle lipaskerääjäksi, kun maailmalla tapahtuu katastrofi ja tarvitaan varoja uhrien auttamiseksi.
Lipaskerääjä pääsee näkemään monenlaisia ihmiskohtaloita. Esaa koskettaa erityisesti, kun laitapuolen kulkija pudottaa lanttinsa keräyslippaaseen.
– Kadulla ollessa syntyy ihmiskontakteja ja joskus mielenkiintoisiakin juttutuokioita. Valtaosa ihmisistä suhtautuu todella positiivisesti ja monet sanovat, että olen oikealla asialla. Negatiivisiakin kommentteja kuulee, mutta aika harvoin.
Mikä saa miehen seisomaan lippaan kanssa kadulla talvipakkasellakin?
– Koen, että keräämällä rahaa hädässä oleville toteutan Jeesuksen ajatusta ”kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”. Keräämisestä saa hyvän mielen, Esa Koskela sanoo.
– Lähimmäisenrakkaus on oikea motiivi tehdä tätä työtä. Koen kuitenkin, että minulla on kristittynä myös velvollisuus olla omalla panoksellani mukana auttamassa niitä, jotka todella tarvitsevat apua.
Lisätietoa: www.fida.info/osallistu/ntj