Lähetystyö vie pois mukavuusalueelta

"Mun kutsumuksena on olla rohkaisija uudelle sukupolvelle", kitetyttää lähetystyöntekijä Henry Mononen.

”Olen syntynyt ja kasvanut Vancouverissa. Tammikuussa 1999 tulin Suomeen opiskelemaan IK-opistolle. Aloin seurustella, ja me mentiin Ruutin kanssa naimisiin. Tampereen helluntaiseurakunta pyysi meitä nuorisotyöhön.

Me käytiin neljän kuukauden ulkomaanharjoittelussa Thaimaassa. Se oli vain pintaraapaisu, mutta opittiin vähän kieltä, tutustuttiin ihmisiin ja ruoka oli hyvää. Välillä oltiin aktioissa Venäjällä ja Kosovossa, mutta muut maat unohtuivat, Thaimaa ei.

Intensiivinen ja inspiroiva Lähetyslinja

Sitten me mentiin tapaamaan pastoria ja kerrottiin, että meillä on lähetysasioita mielessä. Tuntui, että Jumala haluaa irrottaa juuria Suomesta ja viedä Thaimaahan.

Pastori sanoi, että olikin odottanut, milloin tulemme puhumaan asiasta. Oli rohkaisevaa, ettei lähetystyö ollut vaan meidän asia, vaan seurakunnan johto ja koko seurakunta oli kokenut samoin.

Me opiskeltiin IK-opiston Lähetyslinjalla 2004‒2005. Se oli intensiivinen ja erityinen jakso, kun saa keskittyä vaan siihen, että on lähdössä ja voi imeä sienen tavoin opetusta, saada inspiraatiota ja pohtia asioita.

Mä haastaisin sekä lähetyssaarnaaja- että lähetystyöntekijä-sanan. Saarnaaja saarnaa ja työntekijä käy töissä kello 9‒17. Mä olen kristitty siinä kontekstissa, johon mut on laitettu, kyse on kutsumuksesta ja elämäntavasta.

Pois mukavuusalueelta pikimustassa yössä

Olin 25-vuotias, kun lähdin Thaimaahan. Muistan kun katsoin lentokoneesta riisipeltoja ja kun matkustettiin junassa pikimustassa yössä. Silloin tajusin, että nyt on kyllä ylitetty kaikki mukavauusalueen rajat.

Me oltiin Chiang Maissa kielikoulussa reilu vuosi ja muutettiin sitten Bangkokiin. Me osallistuttiin Full Gospel -helluntaikirkon nuorisotyöhön, järjestettiin leirejä, seminaareja ja muuta nuorille ja nuorten johtajille. Opetin myös englantia ja Raamattua.

Jossain vaiheessa tuli sydämelle se, että haluttaisiin avata toimipiste keskelle Bangkokin keskustaa. Lähettäjäseurakunta ja Fida halusivat olla mukana tässä, mutta sopivaa tilaa ei meinannut löytyä millään.

Me saatiin toistasataa kontaktia yliopisto-opiskelijoihin, kun pidettiin John Maxwellin kirjaan perustuvia johtajuuskursseja.

Lopulta Entrance avattiin maaliskuussa 2013, ensin kahvila ja vuoden päästä studio.

 

Henry kahvilan ja studion edessä.
Entrance on toinen olohuone ja tila unelmille

Entrance on toinen olohuone opiskelijoille, jotka haluavat jäädä hengailemaan kaveriensa kanssa kaupungille.

Bangkokissa on 28 yliopistoa ja käsittämättömän paljon opiskelijoita. Entrancea lähin yliopisto on Thaimaan vanhin ja arvostetuin, se tunnetaan vaativana opiskelupaikkana. Siellä on 39 000 opiskelijaa.

Kahvilassa käy noin 150 asiakasta päivittäin. Heidän mielestään hinta on kohdallaan ja laatu hyvä

Entrancen studiossa on harjoittelijoita yliopistosta. Buddhalaiset nuoret on mukana meidän päivittäisessä työssä, aamuhartauksissa ja muissa. Monet opiskelijabändit on löytäneet studion.

Me järjestetään myös Alfa-kurssin tyyppisiä kokoontumisia, joissa syödään ja keskustellaan yhdessä jostain aiheesta alustuksen pohjalta.

 

Ei saarnaaja eikä työläinen, vaan kristitty omalla paikallaan

 

Mä haastaisin sekä lähetyssaarnaaja- että lähetystyöntekijä-sanan. Saarnaaja saarnaa ja työntekijä käy töissä kello 9‒17. Mä olen kristitty siinä kontekstissa, johon mut on laitettu, kyse on kutsumuksesta ja elämäntavasta.

Mun kutsumuksena on olla rohkaisija uudelle sukupolvelle ja yliopistonuorille, että he löytävät Jumalan ja Hänen kutsunsa. Haluan myös opettaa ja avata Raamattua ja antaa siitä periaatteita.

Parasta on, että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja nähdä, kuinka he muuttuvat ja menevät eteenpäin elämässä.”