Tänään 8.4. vietetään romanien kansallispäivää. Itä-Euroopan köyhät, syrjääntyneet ja syrjityt romanit tarvitsevat toivoa. Fida ja helluntaiseurakunnat vastaavat haasteeseen evankeliumin ja avustustyön voimin 11 maassa. Yksi niistä on Romania.

Ensilumi satoi kolme päivää sitten. Kurateillä tarpominen on nyt ohi, ja resuinen ympäristö on saanut hetkeksi puhtaanvalkoisen puvun.

 

Samalla lumi on uhkaava merkki talvesta, joka suistaa hatarissa mökeissään elävät kyläläiset selviytymiskyvyn äärirajoille.

Kartalla Agristeun kylä sijaitsee lähes Romanian keskipisteessä, Transilvanian alueella. Kylän 700 asukkaasta hieman yli puolet on romaneja.

Kylien reunamilla vastaan tulee äärimmäinen köyhyys kaikessa rujoudessaan. Asumukset käyvät yhä huterammiksi, ja joitakin rakennuksia on vaikea uskoa ihmisasunnoksi.

Lapset laskevat kelkalla mäkeä, kun ruokaöljyllä, sokerilla, maksamakkaralla, hillolla ja suklaalla lattiasta kattoon lastattu pakettiauto pysähtyy kylätielle.

Tänään Agristeussa jaetaan ruokapaketteja. Ne on hankittu Fidan ja suomalaisten lahjoittajien varoilla ja jaetaan paikallisen Betlehem-säätiön kautta jokaiseen kotiin.

Yksi ruokapaketti menee pieneen turkoosiin taloon, jossa asuu kuusilapsinen Mezein perhe.

Turkoosin talon perhe

Seinät on tehty saven ja oljen seoksesta, lattiassa on vähän betoniakin. Radu Mezei (31) on rakentanut talon vuosi sitten omin käsin.

Hän on juuri etsinyt päivän annoksen polttopuita läheisestä metsästä. Vaimo Maria (27) on hakemassa kaupasta leipää.

– Me olemme jo tottuneet talveen. Täällä on kylmää eikä siinä ole mitään kummallista, toteaa Radu rauhallisesti.

Sisällä talossa on hämärää; ulkoa tuleva keskitalven valo pysähtyy kuuraiseen ikkunaan. Nurkassa hehkuu tulikuuma kamiina.

Betonilattialla on pari neliömetriä tilaa. Vihreä astiakaappi nojaa seinään. Lopun tilasta vievät sohva ja sänky, joilla kahdeksanhenkinen perhe nukkuu.

Kunpa olisi töitä

Kuusi lasta hymyilevät, mutta kukaan ei uskalla sanoa mitään. Isä istuu vuoteen reunalla kaksivuotiaat kaksostytöt sylissään. Pienokaiset yskivät ja nenä vuotaa.

– Ei ole enää työtä. Tekisin ihan mitä tahansa. Maatyötkin ovat loppuneet, kun koneet tekevät kaiken, kertoo Radu, jonka suku on asunut samassa kylässä jo useita sukupolvia.

Maria ja Radu ovat aikoinaan käyneet koulua neljä luokkaa, mutta ovat käytännössä luku- ja kirjoitustaidottomia. Nyt omat lapset yrittävät päästä pidemmälle.

– Hyvä kun käyvät koulua ja oppivat jotain, Radu pohtii.

Ikkunalaudalla on kattila ja pino lautasia, joista syötiin hetki sitten lounaaksi papukeittoa. Perheen onneksi kyläkauppa myy ruokatarvikkeita laskulle. Lasku maksetaan kuukauden tärkeimpänä päivänä.

Se on päivä, jolloin postimies koputtaa oveen ja tuo mukanaan lapsilisät, 500 leuta (113 euroa) yhtä lasta kohti. Lapsilisää maksetaan vain, jos lapset käyvät koulua.

Iltapäivällä 5- ja 6-vuotiaat Ádi ja Maria lähtevät vuodenaikaan nähden liian ohuissa vaatteissa kohti seurakunnan pientä rukoushuonetta. 

Ilo tuikkii lastenkerhossa

Kirkkaankeltaisen rakennuksen seinät raikuvat, kun 50 lasta laulaa antaumuksella rakastavasta taivaan Isästä. Täällä ketään ei syrjitä, vaikka vaatteet olisivat resuiset ja kasvot likaiset.

Laulujen lomassa lapset kuuntelevat Raamatun kertomuksia. Joku osaa ulkoa edellisellä kerralla opetetun raamatunjakeen.

Jo 30 vuotta sitten uskoon tullut Stella-täti vetää lastentilaisuuksia joka arkipäivä yhdessä miniänsä kanssa. Lapset tulevat kerhoon mielellään. Joillekin heistä se on ainoa virike köyhyydessä kipristelevän kodin ulkopuolella.

Kaiken huipentuma on välipalatarjoilu, jota ennen pienet kädet rutistuvat tiukasti ristiin siunaamaan ruoan.

Yksi kerholaisista on Marianna (11), joka käy kolmen sisaruksensa kanssa kerhossa.

– Opin tänään uusia lauluja ja yhden runon. Rukoileminen ja laulaminen on mukavaa, ja minä haluan Jumalan sydämeeni, Marianna kertoo.

Máté (14) on käynyt kerhossa jo neljä vuotta. Hänellä on seitsemän sisarusta. Mátén haaveena on saada aikuisena työpaikka, mennä naimisiin ja saada lapsia.

– Lauloin ja rukoilin tänään kerhossa. Kiitän Jumalaa kaikesta, Máté toteaa.

Seurakunnan tila on rakennettu jo vuosia sitten ja jäänyt auttamattoman pieneksi. Nyt suunnitteilla on lahjoitusvaroin rakennettava isompi toimintapiste, jossa on myös suihkut ja keittiö.

– Minulla sellainen käsitys, että köyhä väkemme ottaa evankeliumin vastaan, jotta heillä olisi iankaikkinen elämä ja toivo taivaasta. Eivät he tule avustusten takia, kommentoi Stella, joka on monen kyläläisen hengellinen äiti. 

Väkivalta ei lannistanut uskoa

Stella koki herätyksen 1980-luvulla veljensä kuoleman jälkeen. Ahdistuksessaan hän etsi apua papilta, Raamatun sivuilta ja lähikylän hengellisistä tilaisuuksista – ja löysi kuin löysikin Jeesuksen.

Yllättäen aviomies alkoi kiivaasti vastustaa uskonasioita. Juuri kun Stella oli menossa kasteelle, mies tuli paikalle, komensi Stellan pois jonosta, löi tätä kasvoille ja vei kotiin.

– Sanoin miehelleni, etten koskaan luovu Herrasta, kertoo Stella.

Lopulta Stella sai luvan liittyä seurakuntaan. Kun hän palasi kastetilaisuudesta, mies oli ryyppäämässä naapuritalossa.

Mies huomasi vaimonsa käyneen kasteella ja sai raivokohtauksen. Mies hakkasi Stellaa, raahasi hänet tukasta repien ulos talosta, laittoi pään hakkuupölkylle ja etsi kirvestä.

– Naapuri juoksi avuksi ja pelasti minut. Siitä alkoi 12 vuotta ristin kantamista, Stella muistelee.

Humalassa mies pilkkasi Stellan uskoa ja käyttäytyi väkivaltaisesti. Stella kasvatti viisi lasta, ja alkoi samalla pitää kylässä rukoustilaisuuksia.

Kotikokouksissa ihmisiä tuli uskoon. Heidän joukossaan oli myös Stellan aviomies, joka kuitenkin vuosia myöhemmin jätti vaimonsa ja muutti toisen naisen luo.

Hengellinen herätys laajeni kylällä 1990-luvun lopussa niin, että seurakunnalle hankittiin pieni rukoushuone.

Sydän sykkii romanikansan puolesta

Kirkko on ääriään myöten täynnä. Robert ja Elena Kraus otetaan vastaan halauksin. Pariskunta tunnetaan täällä hyvin, sillä heidän johtamansa Betlehem-säätiö tukee seurakuntaa ja sen lapsityötä.

Kokonaisvaltainen hengellinen työ on jättänyt jälkensä kylään. Alkoholistien määrä on pudonnut alle puoleen. Perheväkivalta on vähentynyt. Työtä saaneet perheet ovat päässeet jaloilleen. Seurakunnan kerhossa käy säännöllisesti noin 50 lasta.

– Uusi ihminen löytyy uskon ja evankeliumin kautta, vakuuttaa Robert Kraus.

Krausit saivat romanit sydämelleen jo 1990-luvun alussa. Tuolloin työtä aloitettiin Saksan helluntailiikkeen tuella. Nykyään Betlehem-säätiöllä on 21 toimipistettä eri puolilla maata.

Kerhoissa romanilapset saavat leikkiä, laulaa ja kuulla hengellistä opetusta. Osa kerhoista tarjoaa tukiopetusta koulunkäynnin tueksi sekä peseytymismahdollisuuden. Tuhannet lapset ovat saaneet paremmat eväät elämäänsä.

 

Päiväperhosten elämää

Romanian 2–3-miljoonaisen romaniväestön ahdinko – työttömyys, päihdeongelmat, perheväkivalta, ihmiskaupan uhka ja syrjäytyminen yhteiskunnasta – ei ole jättänyt Krauseja rauhaan.

– Mutta me emme etsi suuria massoja. Jumala on antanut tehtäväksemme etsiä kaikkein huonoimmassa asemassa olevat romanit, Robert huomauttaa.

Yli 20 vuoden kokemuksella Krausit tuntevat myös työn sudenkuopat. He ovat oppineet, että raha ei ratkaise ongelmia ja haluavat välttää kaikin tavoin apuriippuvuutta.

– Täällä ihmiset ovat päiväperhosia, elävät lyhyen hetken kerrallaan eivätkä osaa suunnitella tulevaisuutta. Kun he tienaavat itse rahansa, he oppivat pikkuhiljaa käyttämään sitä.

Työttömyys on akuutti ongelma – syrjäytyneille ja kouluttamattomille romaneille ei kerta kaikkiaan ole töitä. Robert Kraus toistaa yhä uudestaan:

– On valheellista ja epäoikeudenmukaista sanoa, että romanit ovat laiskoja. Jos töitä on tarjolla, he tarttuvat siihen hanakasti ja tekevät työtä hullun lailla!

Alueen romanikylistä käydään tekemässä kesäisin maataloustöitä muun muassa Saksassa ja Sloveniassa. Moni naapurimaa saakin talouskasvulleen vauhtia halvasta vierastyövoimasta.

Pimeässä talvi-illassa Agristeun romaniseurakunnan pienestä kirkosta kaikuvat melankoliset mutta tuliset ylistyslaulut. Niissä kiitetään pelastuksesta ja uudesta elämästä, rauhasta, vapaudesta ja anteeksiannosta.

Köyhät, jotka ovat aina keskuudessamme, ovatkin lähellä Jumalaa.

* * * * * * * * * * *

>> Juttu on julkaistu Fida-lehdessä joulukuussa 2014. Syksyllä 2015 Agristeun kylään valmistui lahjoitusvaroin uusi seurakunta- ja toimintakeskus.

>> Suomalaiset lähetystyöntekijät Klaus ja Satu Korhonen tekevät Itävallasta käsin työtä Romanian romanien parissa yhteistyössä Betlehem-säätiön kanssa.

>> Fida, helluntaiseurakunnat sekä romanilähetysjärjestö Elämä ja Valo järjestävät vuosittain Toivon kipinä -kampanjan Itä-Euroopan romanien auttamiseksi.