Näkisinpä norsun

Päivi Tuokkola kertoo, miten tapasi norsun telttaretkellä – ja kuinka kävi kuvalle.

Päivi Tuokkola, Itä-Afrikka

1. Syntymäpaikka?
Pulkkila
2. Millaisissa lähetystehtävissä olet ollut?
Esikoulutyössä Tansaniassa 1989–1993, seurakuntatyössä siirtolaisseurakunnassa Kanadassa 1993–2002, puskapappi- ja muussa raamattukoulutyössä Tansaniassa 2002–2008 sekä puskapappi- ja raamattukoulutyön kehittämistyössä Etiopiassa vuodesta 2009. Olen toiminut vuodesta 2011 Itä-Afrikan lähettitoimintojen sivutoimisena aluepäällikkönä.
3. Mottosi?
”Kyllä se siitä” – niin kuin isä tapasi sanoa.
4. Rakkain raamatunpaikka?
Room. 8:28, joka on kaiverrettu kihlasormuksiimme.  Kun rakastamme Jumalaa ja haluamme kulkea Hänen tahdossaan, niin kaikki asiat, joita meille tapahtuu ja joita kohtaamme elämässä, vaikuttavat parhaaksemme.
5. Mitä lähetystyö on antanut sinulle?
Lähetystyö on antanut mielekkään sisällön elämään.  Kun omalta pieneltä osaltaan saa levittää Kristuksen Sanaa ja rakkautta ihmisille, niin se tuo sisäistä tyydytystä ja mielekkyyttä elämään.
6. Mikä asia jäi erityisesti mieleen tv-kuvauksista?
Nuuksion luonnonpuisto oli ihana ja kuvausporukka mukavaa ja rentoa.

Teema: Pyörillä kulkeva raamattukoulu

Monissa Afrikan maissa on paljon innokkaita nuoria evankelistoja ja saarnaajia, jotka eivät ole saaneet tarvitsemaansa Raamatun perusopetusta. Tähän tarpeeseen syntyi puskapappien koulutustoiminta.

Afrikan maaseutukylien puskapapeilla ei ole köyhyyden ja pitkien välimatkojen vuoksi mahdollisuutta mennä opiskelemaan raamattukouluun. Ongelma ratkaistiin kehittämällä puskapappikoulutus, jossa koulu viedään ihmisten luokse.

Yksi koulun käyneistä on tansanialainen puskapappi Amos Sama. Hän aloitti työn kylässään viitisen vuotta sitten. Amos haaveili vuosia sitten vaimosta ja lapsista ja halusi perustaa johonkin kylään seurakunnan, jossa olisi 500 jäsentä. Ihmiset nauroivat kepin kanssa linkuttavalle, jalkavammaiselle miehelle. Mutta hän ei välittänyt puheista.

Makuualustana housut

Päättäväinen mies aloitti työn kylällä, jossa jo kolme evankelistaa oli yrittänyt aloittaa työn – tuloksetta. Amos kulki ovelta ovelle, todisti ihmisille Jeesuksesta ja rukoili näiden puolesta. Ihmisiä tuli uskoon ja parani. Yksi parantuneista oli nuori tyttö, josta tuli myöhemmin Amosin vaimo.

Nuori evankelista joutui käymään läpi vaikeita vaiheita. Rahat ja ruoka loppuivat ja hän joutui nukkumaan ruokomatolla. Kun mattokin kului loppuun, Amos levitti repaleiset housunsa makuualustaksi. Nälkäinen mies päätti, että hänet saadaan vaikka haudata siihen paikkaan, muttei hän lähde pois kutsumuksensa kylästä. Heti tämän päätöksen jälkeen tuntematon mies tuli tuomaan Amosille tukun rahaa. Rahoilla rakennettiin ensimmäinen, riukukehikosta ja puunoksista kyhätty helluntaikirkko.

Tänä päivänä Amosilla on vaimo, kaksi lasta ja nopeasti kasvava 200-jäseninen seurakunta sekä savinen kirkko, johon mahtuu ainakin 500 jäsentä. Unelmat ovat toteutuneet.

Ole Aasi – kanna Sanaa. Ryhdy puskapappikoulutuksen säännöllisesti tukijaksi! Lisätietoa aiheesta täällä.