Kyösti Havukainen

Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan-edustaja Fidan hallituksessa.

Me suomalaiset olemme saaneet hyvät eväät elämäämme varten. Meille on tarjolla monenlaista hyvää, joilla voimme tyydyttää niin hengen, sielun kuin ruuminkin tarpeitamme. Monilla muilla asiat eivät valitettavasti ole näin onnellisesti.

Sain olla mukana lyhyen hetken Fidan järjestämässä Eväät elämään -keräyksessä. Kokemus oli mieleen painuva, sillä en ole aiemmin osallistunut tällaiseen lipaskeräyk­seen kerääjänä. Minun keräyspaikkani oli eräs paikkakuntamme tavarataloista.

Vaikka lähetysjärjestömme ja sen tekemä lähetys- ja kehitysyhteistyö ovat tulleet vuosien aikana tutuiksi, odotin pieni jännitys sisälläni, millainen kokemus minua nyt odottaa. Miten ihmiset suhtautuvat minuun ja asiaani, mitä he kyselevät, ja miten avokätisesti he avaavat kukkaroitaan? Näitä mietiskelin aamulla keräyspaikalle astellessani.

Seisoin hyvällä näköalapaikalla katsellen, kun ihmiset tulivat määrätietoisen näköisenä kauppaan, ottivat ostoskärrin tai -korin ja lähtivät etsimään eväitä viikonlopuksi − kuka vain itselleen, kuka myös perheelleen. Näin myös, kuinka he risteilivät hyllyjen välissä etsien haluamaansa, vertailivat ja valitsivat, ja saivat viimein kärrinsä tai korinsa täytetyksi. Luulisi, että suomalaisessa kaupassa olisi helppo löytää tarvitsemansa, mutta ei se taida tavarapaljouden keskellä niin ollakaan.

Kassalta tavarat kasseihinsa pakattuaan ihmiset olivat minun kohdallani. Yritin jo kassoille jonottavia seuratessani arvailla, kuka heistä tulisi luokseni. Monen huomasin katselevan yli kassojen oranssia liiviäni ja lipastani. Ehkäpä joku heistä haluaisi osallistua, ajattelin. Useat niin tekivätkin. He halusivat olla voittamassa oman nälkänsä ohella myös heikompiosaisten nälkää.

Monenlaisia kohtaamisia sisältyi keräystuokiooni. Muiden muassa kohtasin ikäiseni pelimiehen, joka pysähtyi kohdalleni:

“Laitetaanhan tähän ensin, ettei kaikki mene tuonne pelikoneeseen.” Ja niin hän lähti hiukan rahapussiaan keventäneenä tyhjentämään sen kokonaan pelikoneisiin.

Näin myös monia tuttuja, työkavereita tai muualla tutuksi tulleita. Heidän kanssaan syntyi hyviä keskusteluja. Siinä jutellessamme monista asioista sain myös kertoa keräyksestämme, eikä heistä kukaan mennyt ohitse antamatta omastaan. Eräs tuttu naishenkilö tuli kauimmaiselta kassalta hymyssä suin käsi ojossa luokseni ja antoi rahansa sanoen: “Sinä olet hyvällä asialla!”

Muutama lapsikin toi roponsa lippaaseen. Ehkä vieressäni ollut juliste puhutteli heitä, sillä he vain tulivat, panivat rahansa lippaaseen ja poistuivat sanakaan sanomatta niin nopeasti, että juuri ja juuri ehdin kiittämään.

Vuoroni päättyessä lähdin hyvillä mielin viemään lipastani pois. Olin kohdannut monta ihmistä, jotka olivat iloisena antaneet elämän eväiden siemeniä vietäviksi Keniaan ja Pohjois-Koreaan. Näissä kohtaamisissa saaduista eväistä on apua monille puutteessa oleville.

Sain olla hyvällä asialla.

– He kyselevät, että milloin Mr. Presson tulee käymään, että voidaan kiittää oikein kunnolla, Ilmakangas naurahtaa.

Pressonin toimitusjohtaja Hannu Iljanto vierailisi mielellään tukikohteessa.

– Olisi loistavaa, jos pääsisi jossakin vaiheessa käymään paikan päällä tutustumassa työhön ja ihmisiin. Kohde, ihmiset ja avuntarve muuttuisivat silloin paljon konkreettisemmiksi. Siinä olisi myös mahdollisuus oppia itse uutta.

Hän myöntää, että toisten ahdinkoon ja hätään ei ole kovin helppoa samaistua. Siksi tulee autettua liian vähän niitä, joilla on puutetta perusasioista.

– Mutta riippumatta siitä miltä tuntuu, me tahdomme auttaa niillä mahdollisuuksilla, joita meillä on. Elämä ei ole aina oikeudenmukaista, mutta meidäthän on kutsuttu auttamaan. Voivotteleminen ei auta, vaan toimiminen, Iljanto sanoo.

– Toivomme avun vaikuttavan näiden ihmisten elämän laadun parantumiseen ja antavan mahdollisuuden luoda parempaa huomista.

Vaivaton tapa auttaa

Hannu Iljanto suosittelee yritysyhteistyötä muillekin.

– Toivoisin, että moni muukin yritys lähtisi mukaan tällaiseen auttamistyöhön. Tämä on erittäin vaivaton tapa auttaa. Ja oleellista on se, että tällainen yhteistyö on mitattavissa.

– On ollut hienoa seurata raporteista, miten koulutus ja jalkapalloharrastus antavat nuorille vaihtoehdon kaduilla hengailemiseen, ja miten loistavasti joukkueet ovat pärjänneet turnauksissa, Iljanto sanoo.

Yhteistyö antaa mahdollisuuden viestittää myös erilaisia arvoja markkinoille.

– Bisneksen tarkoitus on tehdä rahaa, mutta sitä ei tehdä vain itselle. Menestymisemme myötä voimme auttaa niitä, joilla ei ole samoja ympäristön tuomia menestymisen mahdollisuuksia.

Ilari Ilmakangas rohkaisee yrityksiä tukemaan sopivia kohteita, joiden toimintatavat käyvät yksiin ja tuovat molemmille osapuolille hyötyä.

– Tukeminen hyödyttää eteenpäin menemisessä. Normaalioloissa asiat sujuisivat verkkaisemmin ja vajaammalla kapasiteetilla, mutta tuen myötä tulee vauhtia ja mahdollisuuksia enemmän.

– Lapset ovat innoissaan saadessaan laittaa rahaa keräyslippaaseen. Tänäänkin eräs luultavasti eskari-ikäinen tyttö oikein kiljahti ja hypähti ilosta, kun äiti antoi tytölle muutaman kolikon lippaaseen laitettavaksi, lappeenrantalainen lipaskerääjä Ulla Ikonen kertoo.

Lappeenrannassa lipaskeräystä tehdään 8-henkisellä tiimillä eri puolilla kaupungin keskustaa, erityisesti kauppakeskuksissa. Ikonen itse on pörrännyt yliopistoa lähellä olevien markettien läheisyydessä.

– Lappeenrannassa ei ole tähän päivään mennessä ollut feissaajia tai lipaskerääjiä ruuhkaksi asti.

Keräyskohteista erityisesti Pohjois-Korea on herättänyt ihmisten kiinnostuksen.

– Eräskin henkilö totesi keräyskohteet kuultuaan, että “Pohjois-Korea on kyllä kova juttu.”

Pohjois-Korean konkarikin kerää

Myös viimeiseltä Pohjois-Korean-työmatkaltaan juuri saapunut Fidan maatalousasiantuntija Esko Ikävalko on mukana lipaskeräyksessä. Ikävalko veti Fidan Pohjois-Korean siemenperunaprojektia 8 vuoden ajan.

– Olen saanut olla mukana projektissa, jonka yhteydessä olen päässyt tapaamaan tavallisia pohjoiskorealaisia maaseudun ihmisiä. Se motivoi, keräystä Imatralla koordinoiva Ikävalko kertoo.

Imatran seurakunta partioi lippaiden kanssa 7 hengen voimin. Seurakunnan puuseppä on tehnyt viisi tyylikästä julistetelinettä, joiden vierellä kerääjät vastaanottavat lahjoituksia.

– Julisteet puhuvat puolestaan.

Imatrallakin lipaskeräys on saanut myönteisen vastaanoton.

– Kerääjien mukaan erityisen liikuttavaa on se, että lapsetkin haluavat osallistua.

– Yksi pieni poika iso reppu selässään kysyi: “Mitä sie kerräät?” Saatuaan vastauksen hän laittoi viisisenttisen lippaaseen ja sanoi, ettei karkkiostoksesta jäänyt muuta jäljelle!

Uutta ohjelmassa on ihmisoikeuksien painottaminen, suomalaisyritysten korkotukiluotoista luopuminen ja Nicaraguan tiputtaminen kahdenkeskisen tuen saajamaiden joukosta.

Suunnitelmaan on nyt painokkaasti kirjattu myös kansalaisyhteiskunnan ja demokratian tukeminen avunsaajamaissa. Siinä voikin ministeri Hautalan mukaan ”tulla tietyt herkkyydet vastaan”. Ohjelmaa kumppanijärjestöjen kanssa etukäteen kommentoinut kehitysyhteistyöjohtaja Eero Horstia toteaa:

–Ihmisoikeuspainotteisuus on sitä, mitä me paljolti olemme Fidassa jo tehneet. Näen valtion ohjelman avaavan uusia mahdollisuuksia.

Ihmisoikeudet eivät ole sisäinen asia

Köyhissäkin maissa on tapahtunut edistystä, mutta toisaalta eriarvoisuus on kasvanut. Erityisesti Saharan eteläpuolinen Afrikka on jäänyt jälkeen. Vaikeimmassa asemassa ovat vähiten kehittyneet maat sekä konflikteista ja ympäristön vaurioitumisesta kärsivät hauraat valtiot.

Suomi edellyttää jatkossakin, että kehitysmaissa huomioidaan haavoittuvat, helposti syrjäytyvät ja syrjityt ihmisryhmät.

–Ne maat, jotka vielä sanovat ihmisoikeuksia sisäisiksi asioikseen, eivät ole olleet hereillä sitten YK:n ihmisoikeusjulistuksen, ministeri Hautala napauttaa ministeriönsä haastattelussa.

Toiminnalliset kokonaisuudet

• Ihmisoikeuksia edistävä, demokraattinen yhteiskunta
• Osallistava vihreä talous
• Luonnonvarojen kestävä hallinta ja ympäristönsuojelu
• Inhimillinen kehitys

 Läpileikkaavat teemat

• Sukupuolten välinen tasa-arvo
• Eriarvoisuuden vähentäminen
• Ilmastokestävyys 

Tyttöihin ja naisiin panostaminen kannattaa

Vaikka monissa kehitysmaissa lähes kaikki lapset aloittavat peruskoulun, tytöiltä jää koulu helpommin kesken. Kun samaan aikaan äitikuolleisuuden vähentämisessä on edistytty hitaimmin vuosituhattavoitteista, on syytä kiinnittää erityistä huomiota tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien toteutumiseen, koulutukseen ja terveydenhoitoon.

Suomi  haluaa työpaikkoja luovaa reilua kansainvälistä kaupankäyntiä. Suuri osa kehitysmaiden köyhistä, erityisesti naisista, työllistää itsensä epävirallisesti yksityisellä sektorilla. Heidän asemaansa parantamalla edistetään myös virallista yrittäjyyttä.

Haasteina energiansaanti, ruokaturva ja kaupungistuminen

Luonnonvarojen harkittu ja oikeudenmukainen käyttö on pohja kestävälle talouskasvulle. Toisaalta ilmastonmuutos vaikuttaa usein tuhoisimmin seurauksin köyhiin maihin. Suomi on ilmastovaikutusarvioinnin ohella sitoutunut hiilineutraaliuden edistämiseen. Tuemme edelleen kumppanimaiden kykyä varautua ennakolta katastrofeihin. 

Ohjelmassa kiinnitetään huomiota myös kaupungistumiseen  ja ruokaturvan parantamiseen, jotka ovat isoja globaalihaasteita. Samalla kun energiansaanti nousee kehityksen keskiöön, puolet maailman väestöstä elää kaupungeissa.  Kaupungistuminen on kiivainta – ja usein hallitsematonta – kehitysmaissa. Nälkä vaivaa edelleen suurta joukkoa maailman ihmisistä, jotka asuvat enimmäkseen maaseudulla.

Myös oma pesä puhtaaksi

Valtio haluaa jatkossakin kiinnittää huomiota avunannon loogisuuteen ja tuloksellisuuteen ja toisaalta järkevään keskittämiseen ja päällekkäisyyksien välttämiseen kansainvälisellä tasolla kuten EU:ssa ja YK:ssa. Myös Suomen kehitysyhteistyöhallintoa ja politiikka-alojen välistä koordinaatiota luvataan kehittää.

–Mitä tulee kehitysyhteistyötä tekeviin kansalaisjärjestöihin, niiden rahoitus on taattu, tai sitä jopa lisätään, tällä hallituskaudella. Suomen haaste ja kansalaisten enemmistön toive on kasvattaa valtion kehitysyhteistyörahoitus 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Tämän lupauksen Suomi on antanut myös EU:ssa.

Lähteet:
Suomen Kehityspoliittinen toimenpideohjelma (valtioneuvoston periaatepäätös 16.2.2012)
”Kehityspolitiikka nyt”, Ulkoasiainministeriön Kehitys-Utveckling -lehti 1/2012

− Meidän kumppanimme on Da Nangin kaupungin koulutoimi. He oletettavasti suosittelivat meille tunnustusta vuodesta 2011. Hienointa tässä on se, että kumppani on selkeästi tyytyväinen Fidan toimintaan täällä, Fidan Kaakkois-Aasian vammaisasioiden neuvonantaja Carita Murtonen kertoo.

Ammatteja vammaisille nuorille

Fida työskentelee Vietnamissa tavoitteenaan tukea erityisopetuksen sekä inklusiivisen opetuksen laadun kehittämistä Vietnamissa. Fida on muun muassa antanut opettajille lisä- ja täydennyskoulutusta.

− Koulujen rehtoreilta ja opettajilta itseltään saadun palautteen perusteella opetuksen laatu on parantunut ja opettajat kokevat oman ammattitaitonsa parantuneen.

Opetuksen laadun kehittämisen lisäksi Fida järjestää vammaisille nuorille ammatillista koulutusta yhteistyössä Da Nangin Punaisen Ristin sekä vietnamilaisen järjestön − City Societyn − kanssa. Vietnamissa ei ole virallista ammattikoulutusta vammaisille nuorille.

− Nuoret osallistuvat pääsääntöisesti joko ompelu- tai tietotekniikkakursseille. Tällä hetkellä Fida tukee 60 vammaista nuorta ammatillisessa kouluttautumisessaan.

Fida tekee maassa myös vaikuttamistyötä.

− Puhumme paljon vammaisten henkilöiden osallistamisesta kaikkeen toimintaan.

Tavoitteena terve raskaus

Vammaisten henkilöiden parissa tekemänsä työnsä lisäksi Fida järjestää 4-7 kertaa vuodessa Terve raskaus -koulutuksen. Koulutuksessa opastetaan naisia huolehtimaan itsestään ennen raskautta ja raskauden aikana siten, että lapset syntyisivät terveinä.

− Koulutuksessa tarjotaan perustietoa raskaudesta, oikeanlaisesta ravinnosta, itsestään huolehtimisesta, mahdollisista raskaudenaikaisista riskeistä sekä rokotuksista. Koulutus kestää muutaman tunnin.

Raskauteen liittyvät terveysasiat eivät ole Vietnamissa itsestään selviä.

− Monet naiset eivät ole aikaisemmin saaneet vastaavaa tietoa ja ovat iloisia oppiessaan uusia asioita.

− Vaikka Terve raskaus -koulutus tärkeä osa ennaltaehkäisevää työtämme, on se meille aika pienimuotoista toimintaa. Toimintamme pääpaino on edelleen vammaisten henkilöiden saaman koulutuksen laadun kehittäminen.

Vuoden 2011 aikana Fida koulutti Vietnamissa noin 270 henkilöä. Vuoden 2012 alun aikana on koulutettu yhteensä 164 henkilöä.

− Luulen, että vuoden lopulla Terve raskaus -koulutuksen on käynyt noin 300 henkilöä.

Jarmo Joensuu kertoo, että viljelymenetelmien tehostaminen on kasvattanut satomääriä ja rinnakkaisviljelykasvien viljeleminen on parantanut kylien ympärivuotista ruokaturvaa.

Koulurakennuksia ja pihapiirejä on kunnostettu ja kouluihin on hankittu välineitä aina koulukirjoista alkaen.

– Lahjoitukset saavat aikaan konkreettista tulevaisuuden toivoa muun muassa tuomalla uusia tulonlähteitä kylään ja parantamalla ruokaturvaa. Elinolosuhteet paranevat ja juomaveden saanti turvautuu, sillä poraamme porakaivoja tarpeen mukaan joka kylään, Joensuu kuvailee.

– Lahjoitusten avulla pystymme myös tukemaan köyhimpien ja samalla haavoittuvaisimpien lasten koulunkäyntiä. Lapset, jotka putoavat pois koulusta varhaisessa vaiheessa, ovat riskiryhmässä joutua esimerkiksi laittoman ihmiskaupan uhreiksi joko prostituutioon tai orjatyövoimaksi.

Laosin lisäksi lahjoittajat voivat tukea vammaisten lasten ja nuorten hanketta Tansaniassa ja Vietnamissa, yhteisönkehittämishanketta Nepalissa sekä auttaa ihmiskaupan uhreja Albaniassa.

Uusi kohderyhmä

Muutaman kuukauden käytössä olleella Bank4Hopella kuukausittaisia lahjoitustilejä on auki 70, joista 7 yritystä. Arvio lahjoitustuloista noin 25 000 € vuositasolla.

– Toisin kuin yleensä, miehiä on enemmän lahjoittajina kuin naisia, joten Bank4Hopella on pystytty tavoittamaan uutta kohderyhmää, Bank4Hopen kehittäneen Aspectus Oy:n markkinointi- ja viestintävastaava Joel Takala iloitsee.

Bank4Hopen kautta lahjoittaminen on helppoa. Lahjoittaja näkee lahjoitustensa perillemenon reaaliajassa ja saa niistä yksityiskohtaista palautetta. Nettisivuilla oleva tietolaatikko kertoo lahjoittajalle, miten oma lahjoittaminen on vaikuttanut.

Tuotteesta on tulossa tulevaisuudessa myös mobiilisovellukset iPhoneen ja Android-käyttöjärjestelmään.

fida.bank4hope.org

Mitä seurakuntaanne kuuluu, johtava pastori Juha Marin?
Seurakuntaan kuuluu ihan mukavaa. Ilmassa on odottavat tunnelmat, sillä olemme pyrkineet siirtämään toimintaa ulospäin. Toivomme ja rukoilemme, että tavoittaisimme lähialueiden ihmisiä.

Miten seurakuntanne osallistuu lähetystyöhön?
Seurakunta osallistuu lähetystyöhön aika perinteisillä ”metodeilla”. Rukoilemme lähetystyöntekijöiden puolesta ja pyrimme olemaan heihin yhteydessä. Rohkaisemme myös seurakuntalaisia lähettämään postia läheteille. Kerran kuukaudessa meillä on lähetysjumalanpalvelus, jossa luemme terveisiä kentältä ja muistamme erityisesti lähettejä rukouksin. Pyrimme myös valitsemaan puhujan lähetysteeman mukaisesti näinä sunnuntaina. Vuoden alusta meillä on toiminut myös oma hallinto- ja lähetyspastori, Vilho Hänninen, jonka tehtävänä on koordinoida laajaa lähetystyötämme.

Missä maissa seurakunnallanne on lähettejä?
 Lähettejä on Albaniassa, Itä-Afrikassa, Kiinassa, Mongoliassa ja Nepalissa.

Toimiiko seurakunnassanne lähetystoimikunta/lähetyspiiri tai muu vastaava?
Seurakunnassamme toimii Israel- ja lähetysfoorumi. Seurakuntalaisia on mukana muissakin lähetyspiireissä, kuten Idänpiirissä ja Mualimankaekkeus ry:ssä.

Kuinka usein se kokoontuu? Minkälaista vastuuta sillä on?
Israel- ja lähetysfoorumi kokoontuu kerran kuussa. Foorumi tuo rukoustyön lisäksi aktiivisesti seurakuntalaisten tietoon lähettien kuulumisia sekä muuta lähetystyöhön liittyvää tietoa. Muut lähetyspiirit toimivat yli seurakuntarajojen ja kokoontuvat harvemmin.

Millaisia lähetysaiheisia tapahtumia seurakunnallanne on ollut?
Meillä oli muutama viikko sitten suuri Mongolia-juhla, jossa puhujavieraana oli Mongolian Wind FM –radiotalon johtaja Batjargal Tuvshintsengel. Musiikista vastasi Jippii-kuoro. Kiinan lähettimme  oli maaliskuussa rukousillassa puhumassa ja tuomassa terveisiä.

Miten lähetystyö on esillä nuorisonne parissa?
Seurakunnan ilmoitustaululla. Lähetystyöstä puhutaan ja tiedotetaan paljon kaikessa toiminnassa.

Miten lähetystyötä voi tukea?
Lähetystyötä voi tukea miettimällä mitä minä voisin tehdä asian hyväksi. Yleensä jos on tahtoa, niin keinojakin löytyy ja vain mielikuvitus on rajana. 

Lisätietoa seurakunnasta löydät osoitteesta www.lahetyskappeli.fi

Jotta trendi saataisiin muuttumaan, Fida International ja Missionuoret järjestävät Keravan helluntaiseurakunnassa 11.–15.6. Nopean seurakuntakasvun seminaarin.

Seminaarissa opettaa YWAM:n (Missionuoret) kansainvälinen kouluttaja Brian Hogan, joka perusti Mongoliaan kolmessa vuodessa 350 hengen seurakunnan. Hoganin koulutus soveltuu seurakuntien perustamiseen sekä oman että vieraan kulttuurin parissa.

Seurakuntakasvun seminaari on suunnattu erityisesti kotimaan ja lähetyskenttien työntekijöille, mutta myös kiinnostuneet maallikot ovat tervetulleita. Koulutus- ja materiaalimaksu on 100 euroa.

Seminaariin tulee ilmoittautua 31.5. mennessä mailitse osoitteeseen anne.salmela@fida.info.

Roosa Pitkäsalo

Kirjoittaja on 15-vuotias ja osallistunut lukuisiin Love For Kids -aktioihin.

Venäjällä asuu pieni tyttö, joka on vienyt sydämeni täysin. Hänellä on jäänsiniset, suuret ja pyöreät silmät sekä oljenvaalea, hyvin paksu tukka ja hauskan leveä hymy – siis silloin, kun hän haluaa hymyillä.

Hän on yksi Pietarin alueen internaattilapsista eli hänet on otettu huostaan kadulta. Tyttö on ollut muutamanakin vuonna Baltiskaja-leirillä leiriläisenä, mutta vasta viime kesänä hän oli todella paljon tekemisissä ryhmämme kanssa.

Emme aluksi tienneet tytön nimeä, joten tiimimme alkoi kutsua häntä Kissansilmäksi: hänen silmänsä, hymynsä ja aluksi ujo, mutta myöhemmin tuttavallisempi käytöksensä toivat mieleen kissan. Leirin ensimmäisinä päivinä hän tarkkaili meitä sivusta vakava ilme silmissään pysytellen visusti välimatkan päässä meistä.

Kerta kerralta tyttö kuitenkin uskaltautui vähän lähemmäksi, ja eräänä iltana leirimme loppupuolella hän tuli konsertin aikana hiljaa viereeni istumaan. Tyttö istui ensin jäykästi, vähän hermostuneen oloisena ja välillä tuntui siltä, että hän ei olisi edes halunnut olla siinä.

Konsertin edetessä hän kuitenkin vähitellen rentoutui ja loppuillasta tuo pieni kissansilmäinen tyttö jopa hymyili minulle varovaisesti. Se tuli yllätyksenä, sillä en ollut aikaisemmin nähnyt tytön hymyilevän. Hänen hymynsä – kuten kaikki muukin hänessä – oli hauskan persoonallinen, leveä ja aidon iloinen. Kissansilmä ei hymyillyt, ellei hän todella tarkoittanut sitä.

Seuraavassa konsertissa tuo vaalealettinen tyttö tuli taas lähelle, kasvoillaan aavistuksen kysyvä ilme. Hetken mielijohteesta taputin polviani – koska enhän minä venäjäksikään osannut ehdottaa, että ottaisin hänet syliini – ja hämmästykseni oli mitä suurin, kun hän oikeasti tuli istumaan syliini.

En ollut uskonut, että hänen varovainen luonteensa antaisi periksi. Aika pian tyttö rentoutui ja nojasikin minuun kääntyen virnistämään minulle aina aika ajoin.

Seuraavina päivinä Kissansilmä oli melko paljon tekemisissä kanssamme. Hän tuli jokaisessa konsertissa syliini istumaan, hymyili ja puhuikin vähän. Jostain syystä tuo pieni tyttö viihtyi hyvin seurassani, vaikka yleensä en olekaan lasten suosikki. Vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä, tulimme vallan mainiosti toimeen keskenämme.

Viimeisenä aamuna oloni oli sanoinkuvaamattoman haikea. Toki kaikki leirin lapset olivat taas kerran jättäneet puumerkkinsä sydämeeni, mutta Kissansilmän hyvästeleminen oli kaikista vaikeinta. Minulla oli jo ikävä häntä. Halasin tyttöä useampaan otteeseen ja ensimmäistä kertaa minun piti pitää leirillä pintani, jotta en alkaisi itkeä.

Ensimmäistä kertaa ikinä yksi pieni lapsi nousi minulle tärkeämmäksi kuin kukaan toinen ja ensimmäistä kertaa olen valmis palaamaan leirille vaikka vain siksi, että toivon kohtaavani Kissansilmän taas.

Satarkulin slummi kehittyy

Satarkul on yksi Bangladeshin pääkaupungin Dhakan tuhansista slummeista. Pienet peltikattoiset tiili- ja savitalot on rakennettu aivan kylki kylkeen pölyisten kujien varsille.

Työttömyys on jatkuva ongelma, ja työssäkäyvien perheiden kuukausitulot ovat keskimäärin vain 45–80 euroa kuukaudessa. Ylikansoitetun slummin suurimpia haasteita ovat aliravitsemus ja heikko hygienia, joiden seuraamuksista kärsivät etenkin naiset ja lapset.

Fida auttaa Satarkulissa pientä Bely-slummiyhteisöä, johon kuuluu noin 200 perhettä. Slummissa toimii Fidan tukema peruskoulu. Lapsille ja heidän vanhemmilleen järjestetään lisäksi koulutusta mm. terveydestä, hygieniasta ja koulunkäynnin tärkeydestä.

Ety Akter (6) on suuren perheen lapsi. Hänellä on kahdeksan sisarusta sekä isä ja äiti. Ety aloitti koulunkäynnin Fidan tukemassa slummikoulussa viime tammikuussa.

– Tykkään olla koulussa. Koulunkäynti on paljon kivempaa kuin elämäni ennen koulua. Erityisesti tykkään lukea ja kirjoittaa, Ety kertoo.

Etyn lempiaine koulussa on äidinkieli.

– Parasta äidinkielessä on riimit ja runot. Mutta koulussa on mukavaa myös kaverit, Ety sanoo.

Etyn sisaruksista kaksi käy koulua. Yksi on liian nuori kouluun ja muut käyvät tiukan rahatilanteen vuoksi päivisin töissä. Äiti on vaatetehtaalla töissä. Perhe tienaa noin 60 euroa kuussa.

– Yleensä ei riitä rahaa lihaan tai kalaan, Ety sanoo.

Köyhyyden kierre katkeaa koulussa. Etyn perhe pitää lasten koulunkäyntiä tärkeänä. Äiti on Etystä ylpeä ja uskoo, että koulun avulla Ety voi auttaa koko perhettään.

– Isona haluaisin olla lääkäri jotta voisin auttaa perhettäni ja kaikkia slummin ihmisiä jotka tarvitsevat apua.

Slummissa koulunkäynti on ainoa tie ulos köyhyyden kierteestä. Tukemalla Fidan työtä annat Etylle ja 179 muulle slummikoulun oppilaalle paremman tulevaisuuden. Tänä vuonna kouluun aiotaan ottaa yli 100 uutta lasta ja pari uutta opettajaa.

Etyn tarina on yksi niistä monista tarinoista, jotka ovat saaneet myönteisen käänteen Fidan kehitysyhteistyön kautta. Voit muuttaa lasten tarinoita onnellisemmiksi tulemalla kummiksi.