Ukonputki moninkertaistumisen mallina
Kotipihamme Suomessa on ihanan vihreä ja tilava. Lapsilla on mukavasti lääniä juosta ja leikkiä. Joka kesä idyllin kuitenkin rikkoo yksi asia – jättiläisukonputki.
Ukonputki on myrkyllinen, ja auringonvaloon yhdistettynä se saa aikaan kunnon palovamman – kokemusta on. Ympäristö ei enää olekaan niin ihanteellinen.
Puutarhasivustoilla on mainintoja, että toiset haluavat ukonputkea puutarhaansa sen kauneuden tähden. Toiset taas yrittävät saada sitä katoamaan keinolla millä hyvänsä. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
Vuosi toisensa jälkeen olen milloin viikatteella kaatanut jokaisen taimen, milloin myrkyttänyt ja milloin tehnyt molempia. Lopputulos on kuitenkin aina sama – vuosittain uudet taimet nousevat ja leviävät yhä laajemmalle.
Jokin aika sitten valmistelin opetusta kristityn kasvusta täällä Bangkokin raamattukoululla. Huomasin jälleen kerran, kuinka Raamattu puhuu arkipäivän esimerkkien kautta, jotka nousevat usein luonnosta.
Pysähdyin miettimään, kuinka kasvu luonnossa oikeastaan toimii. Istutetaan siemen, ja aikanaan siitä kasvaa taimi ja myöhemmin puu, joka tuottaa hedelmää. Monta kertaa pysähdymme tähän. Olemme tyytyväisiä, että saamme nauttia puun hedelmästä.
Luonnollinen kasvu ei kuitenkaan pysähdy hedelmän poimimiseen. Jos annamme hedelmän pudota maahan, sen sisällä oleva siemen alkaa itää ja synnyttää aikanaan uuden puun tai kasvin. Tapahtuu moninkertaistuminen.
Usein prosessi on niin hidas, että helposti unohdamme sen olemassaolon kokonaan. Sen tähden ukonputki onkin hyvä muistuttaja. Luonnollisessa – Jumalan luomassa – kasvussa tapahtuu moninkertaistumista ja uusille alueille levittäytymistä.
Onko tästä jotain opittavaa hengellisessä mielessä?
Moninkertaistuminen on avainasemassa seurakuntakasvussa, ja luonnosta on hyvä ottaa mallia. Ongelmana on usein se, että jäädään ihastelemaan työtä, joka kantaa hedelmää kiinnittämättä huomiota tulevaisuuteen.
Liian usein moninkertaistuminen jää huomioimatta ja työ ei tuotakaan uusia vastuunkantajia tulevaisuuden varalle. Kaikki on jätetty yhden rungon varaan.
Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan yhä enemmän niitä, jotka osaavat katsoa kauemmaksi. Tarvitaan niitä, jotka huolehtivat työnsä levittäytymisestä uusille alueille niin vahvana, ettei sielunvihollinen saa sitä kitkettyä pois.
Raamattukoulutus on tässä ketjussa tärkeä lenkki. Tapahtuu koulutus sitten seurakunnassa tai raamattukoulun kampuksella, on tavoitteena varustaa varustajia. Opettaa niitä, jotka ovat edelleen valmiit opettamaan ja varustamaan muita.
Ukonputket leviävät nopeasti ja säilyvät vuodesta toiseen. Monen muun lajin kohdalla saattaa kestää vuosia ennen kuin ne kykenevät tuottamaan siemeniä ja sitä kautta uutta – tällaista taitaa olla raamattukoulutuskin.
Tarvitaan vuosien työ ja oikeanlainen ympäristö, mutta aikanaan työ kantaa hedelmää, joka on hyvää, kestävää ja leviää yhä uusille alueille.
