Suurkaupungissa
Viime viikkoina huomaan pohdiskelleeni paljon lukuja ja niiden merkitystä omaan elämääni, katsantokantaani ja toimintaani. Yksi esimerkki mieltäni askarruttaneista luvuista ovat luvut liittyen kaupunkeihin. Ja kuten arvata saattaa, on kaupunki pullollaan lukuja: väkiluku, bruttokansantuote, veroprosentti, kaupungin perustamisvuosiluku, koulujen ja oppilaitosten määrä, lapsisyntyvyys, teiden numerot, autojen määrä, eri kansallisuudet, laittomat maahanmuuttajat ja jopa väkimäärä, joka yhtenä päivänä sulloutuu yhteen pilvenpiirtäjään. Näin vain muutamia mainitakseni.
Raamatussa mainitaan sana kaupunki 1250 kertaa. Näistä maininnoista 51 liittyy Sodomaan, joka on ehkä tunnetuin vertauskuva turmeltuneesta ja tuhoutuvasta paikasta. Mukana on myös tarina suuresta Niiniven kaupungista, jonne Jumala lähetti Joonan julistamaan parannusta. Kaiken kaikkiaan eri kaupunkeja on mainittu 142 ja yksistään Jerusalemin historiaa on kirjattu ylös 1100 vuotta. Varsinainen kaupunkiopus siis.
Olen myös tehnyt jonkin verran omatoimista havainnointiin perustavaa tutkimusta liittyen kaupunkeihin. Näissä tutkimuksissani olen huomannut, että moni ihminen joko ahdistuu tai menettää fokuksensa suuressa kaupungissa. Ahdistuminen johtuu useimmiten väkimäärästä, ruuhkista ja siitä, että kaupunki on suuri monimutkainen kompleksinen yhteisö, jonka opetteluun kuluu valtavasti aikaa ja energiaa. Ja kun tähän lisätään saasteet ja rikollisuus, alkaa yllättävästi moni kokea sisimmässään suurta vetoa pikkukaupunkeihin ja maaseudulle.
Fokuksen menettäminen voi puhtaasti johtua tästä nimenomaisesta ahdistumisesta, jonka seurauksena näkykyky kaventuu ja elämä alkaa päivä päivältä keskittyä yhä enemmän omien perustarpeiden täyttämiseen ja oman mukavuusvyöhykkeen ylläpitämiseen. Fokuksen menettäminen ei kuitenkaan aina sisällä ahdistumista, vaan käytännössä voi käydä niin, että yksilö eksyy kaupungin lukuviidakkoon onnistumatta koskaan näkemään muuta kuin kasvotonta massaa ja postikorttimaisemaa.
Kirjassaan ”Street SiGNs” urbaaniteologi Ray Bakke toteaa, että mitä suurempi kaupunki, sitä tarkempi fokuksen tulisi olla. Yllättävästi huomaan olevani hänen kanssaan samoilla linjoilla. Katsantokantamme ja toimintatapamme pohjautuvat usein suuriin tapahtumiin ja ohjelmiin, joiden ympärille rakennamme suuren koneiston, ja voimavaramme keskittyvät tämän koneiston rattaiden pyörien pyörittämiseen. Ajattelemme, että suuret luvut tarvitsevat suuret puitteet.
Kuitenkin juuri pieni on usein suurta. Ja mitä suuremmasta kaupungista on kyse, sitä merkityksellisemmäksi kasvaa henkilökohtainen suhdeverkosto ja persoonallinen, räätälöity kohtaaminen. Itse asiassa evankeliumeja lukiessa ei voi muuta kuin hämmästellä sitä keskittymiskykyä ja aikaa, jonka Jeesus suo yhdelle ihmiselle yhä uudestaan ja uudestaan suuren väkimäärän vaatimasta huomiosta huolimatta.
Persoonallisessa kohtaamisessa on toki haasteensa. Ihmissuhteita ei voi hallita samalla tavalla kuin lukuja ja tilastoja paperilla. Uskon kuitenkin, että tulevaisuus on kaupungeissa. Siksi haluan tänäänkin avata kotini oven lisäksi myös sydämeni.
