Pieni ihminen suuressa maailmassa
Suomalaiset mieltävät usein kansainväliseksi ihmisen, joka osaa kieliä, käy ulkomailla ja kykenee juttelemaan muualta tulleiden ihmisten kanssa. Amerikkalaisille käsite merkitsee ystävällistä ihmistä, joka on aina valmis keskustelemaan ja hymyilemään tavattaessa. Kiinalaiset kokevat kaikki ihmiset kansainvälisiksi, jotka eivät näytä kiinalaisilta, ja Afrikan syrjäisen seudun heimolaiset eivät tunne lainkaan koko käsitettä.
Mitä enemmän olen asiaa opiskellut, sitä enemmän huomaan olevani kapeakatseinen ja itsekeskeinen henkilö. Koin suuren järkytyksen pari viikkoa sitten, kun minulle selvisi, että hyvä itämainen ystäväni, jonka kanssa olin aiemmin asunut samassa huoneistossa vuoden verran, ei käytä vessapaperia!
Tämä on täysin hänen kulttuurinsa mukaista ja kertomansa mukaan heidän kulttuurissa katsotaan halveksivasti niitä, jotka vessapaperia käyttävät. Olin hiljattain kuullut tästä kulttuurillisesta seikasta, eikä se minua haitannut, mutta nyt kun ymmärsin, että se on ollut niin lähellä minua, jokin minussa järkyttyi.
Olen vain pieni ihminen suuressa maailmassa. En koskaan pysty ymmärtämään muita ihmisiä täysin − en edes itseäni. Näen muut ihmiset ja kulttuurit aina oman kulttuurini ja taustani pohjalta, niin sanottujen värillisten silmälasien läpi.
Lähetystyössä yksi teema on ylitse muiden: Miten voisin välittää Kristuksen evankeliumin ihmisille ymmärrettävästi yli kulttuuri- ja kielirajojen? Tähän ei ole tyhjentävää vastausta, mutta olen löytänyt jotakin.
Raamatun opiskelu ja lähetystyö ovat ennen kaikkea itsensä kasvattamista: minun on tunnistettava ja tunnustettava tarpeeni kasvaa, jotta voin oppia Kristuksen evankeliumin välittämistä. Toinen fakta on se, että toisen ihmisen halu vastaanottaa Kristuksen sanomaa riippuu loppuviimein täysin siitä, onko Pyhä Henki saanut vaikuttaa ja valmistaa hänen sydämensä. Seurakunnan rakentumisessa Raamattu kiteyttää asian: tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.
On ollut mielenkiintoista lukea jostakin, että lähetyskanditaatin pärjääminen lähetyskentällä näkee jo valmistautumisvaiheessa siitä, kuinka lähetyskandidaatti suhtautuu ruokaan: jos kaikki käy, hän todennäköisesti pärjää hyvin. Avoin suhtautuminen Jumalaan ja ihmisiin on edellytys kyvylle kohdata eri kulttuureissa kasvaneita ihmisiä.
Ainoa toimiva tapa välittää Jumalan hyvä sanoma ihmisille on kohdata heidät omassa kulttuurikontekstissaan. Jeesuksen kanssa jokainen pieni ihminen voi vaikuttaa suuressa maailmassa.
