Lapsellisen helppo elämä
Kiikutan lapseni aamuhämärässä päiväkotiin, jossa mukava vanhempi rouva odottaa puurolautasen ja valoisan hymyn kanssa. Näin siitäkin huolimatta, että akateeminen vartti taidetaan jäädä varsinaisesta aikataulusta. Lähden huoletta töihin, sillä tiedän että lapsestani huolehditaan hyvin.
Itse asiassa poikkeuksellisen hyvin. Suomalaista päivähoitoa ja koulua nimittäin kehutaan kauempanakin.
Vuosia sitten oli hauska lukea Washington Postin toimittaja Robert Kaiserin pitämää Suomi-aiheista päiväkirjaa kenttämatkaltaan. Hän kirjoitti muun muassa päivähoidosta, johon kävi tutustumassa Kuhmossa. Kirjoittajan mukaan sana päivähoito ei oikeastaan tee oikeutta päiväkodeille Suomessa. Hoidon kasvatukselliset tavoitteet ja henkilökunnan korkea koulutustaso hämmästyttivät.
http://blog.washingtonpost.com/finlanddiary/2005/05/a_finnish_nurse.html
Koulujenkaan ei tarvitse häpeillä. Äskettäin yhdysvaltalaisessa The Atlantic-aikakauslehdessä esiteltiin suomalaisen koulutussysteemin menestystekijöitä. Esille nostettiin meillä niin syvälle juurtunut ajatus siitä, että kaikille kuuluu tasapuolinen mahdollisuus oppimiseen huolimatta varallisuudesta tai asuinpaikasta.
Hyvä päivähoito ja koulutus ovat asioita, joiden kautta voin nähdä lapseni oikeuksien käyvän toteen. Peruskoulutus kuuluu myös muille ja muualle. Periaate on linjattu YK:n lasten oikeuksien julistukseen: lapsella on oikeus koulutukseen, joka edistää hänen yleissivistystään, ja jokaiselle tulisi suoda myös yhtäläinen mahdollisuus kykyjensä kehittämiseen.
Pohtiessamme täällä kuinka voisimme hienosäätää koulutusjärjestelmäämme yhä paremmaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi, miljoonat ja miljoonat lapset käyvät koulun sijasta kuitenkin jotain muuta, nimittäin eloonjäämistaistelua.
Maailman yli sadassa miljoonassa katulapsessa ruumiillistuu pelko, hyväksikäyttö ja rakkaudettomuus. Heidän vanhempansa, ehkä hyvästä tahdostakaan huolimatta, eivät kykene vastaamaan lapsen tarpeisiin, eikä yhteiskunnallista turvaverkkoa ole.
Onnekas se joka selviää tuosta pudotuksesta ihmisarvoiseen elämään.
——
Hakiessani lapseni illalla hoidosta, saan kattavan selvityksen tulevan kuukauden tärkeistä päivämääristä. Keskustelimmehan taannoin vanhempainillassa siitä, mitä kautta me vanhemmat haluaisimme saada tietoa – sopisiko meille parhaiten sähköposti, tekstiviesti, printattu paperilappu, info nettisivuilla, vai kenties suullinen tiedoksianto…
Kyllä meidän kelpaa.
