Joulupukin henki riivaa myös Afrikassa
Aikoinaan Joulu edusti minulle kaikkea hyvää. Yhdistin sen myös mukaviin tapahtumiin, kuten uuden vaatteen saamiseen ja chapati-leivän syömiseen. Uudet vaatteet ja chapati-leipä olivat harvinaisia asioita. Itse sain niitä vain Jouluna.
Modernisaatio ja kaupallistuminen ovat kuitenkin muuttaneet Joulun käsitettä hyvin paljon. Käsite Joulu ei ennen merkinnyt sitä, mitä nykyään Jouluksi kutsumme.
Joulu on vuosien mittaan muuttunut useiden kohdalla vuoden kalleimmaksi ajanjaksoksi. Siitä on tullut aika, jona ihmiset kuluttavat säästönsä eläen yhden hetken luksuselämää. Vanhempiemme Joulu ei ollut tällainen. Heidän Joulunsa koostui oikeasti olennaisista asioista, ja heillä oli itsekuria myös joulusesongin aikana.
Kulutusvimma kasvaa Jouluna vastustamattomaksi, ja yllättää meistä monet. Joskus itsekin huomaan vain tekeväni kaikkea sitä, mitä kaikki muutkin tekevät juhlakaudesta nauttimisen nimissä.
Juhlakauden jälkeen erääntyvät laskut eivät paina mieltä, ja shoppailuvietti vie mukanaan. Unohdamme huomisen täysin. Joulunaika on kuin ostoskilpailu, jonka voittaa suurimpaan kulutukseen yltänyt.
Lahjateollisuus ottaa Joulupukin hengen voimistumisesta kaiken irti. Se saa meidät uskomaan, että Joulu ei ole Joulu ilman tavarakasaa. Huomaan ajattelevani juuri näin. Lahjateollisuus on tehnyt täyskaadon.
Aikanaan joulunaika kuitenkin hälvenee ja totuus sarastaa horisontissa. Minä raukka-parka huomaan, että tammikuu lähestyy nopeammin kuin yksikään toinen kuukausi.
Tammikuun laskut alkavat kolkutella ovelle. Kaikki on kuitenkin kulutettu joulukuun aikana. Olen kriisissä. Olin liian höveli itselleni.
Voin vain ottaa opikseni tästä kaikesta. Joulupukin henki on voitettava tulevana vuonna.
