Jeesuksen kanssa kampuksella
Olen saanut toimia kaksi vuotta kokopäiväisesti seurakunnan nuorisotyössä. Nyt elämäntilanteeni muuttuu. Oli ensin vaikeaa kertoa viimeisimmästä askeleestani elämässä: seurakunnan nuorisotyöstä yliopisto-opiskelijaksi. Sehän on kuin ottaisi askeleen taaksepäin Jumalan valtakunnan työssä. Tuleekohan muille sama mieleen?
Luultavasti. Sen verran moni on tullut tarkistelemaan, että onkohan tämä varmasti Jumalan tahto.
Jumala kuitenkin muistutti, ettei minun tarvitse hylätä kutsuani tavoittaa nuoria Jeesukselle. Olen kokopäiväisesti Jeesuksen seuraaja. Eli olen sitä kokopäiväisesti myös yliopiston luennoilla, ruokapöydässä ja keilailuilloissa. Yliopistoni on nyt lähetyskenttäni, jossa saan olla valona.
Eikä se ole mikään helppo kenttä. 1700-luvun valistus voitti yliopistot järjelle. Uskolle ja yliluonnolliselle ei jätetty tilaa. Yliopistossa ollaan analyyttisiä, viikonloput juopotellaan. On varmasti vaikeaa olla yksin erilainen.
Osallistuin elokuun alussa Student for Christ -järjestön seminaariin Budapestissa. Järjestö toimii eri yliopistokampuksilla tavoitteenaan nimensä mukaisesti voittaa opiskelijoita Kristukselle. Oli hienoa muodostaa suuri rinki uskovaisten yliopisto-opiskelijoiden kanssa.
Rukoilimme, että tänä vuonna sanoma Jeesuksesta saisi tavoittaa mahdollisimman monet yliopistoissa. Meidän kauttamme. Jumalan avulla. Iloitsimme, että saamme olla Kristuksen tuoksuna yliopistokampuksella. Ei yksin vaan joukossa. Omalla persoonallamme. Luovuudella, ilolla ja vapaudella.
Yliopistot ovat suuri lähetyskenttä, jota ei ole vielä menetetty. Yliopistojen ovet ovat auki Jeesuksen seuraajille ympäri maailmaa. Ne ovet aukesivat myös minulle. Haluan mennä puhumaan yliopistoon tietä, totuutta ja elämää. Siellä missä etsitään vastauksia, on varmasti kysyntää totuudelle.
